Avautumista

…and that`s who I am.

Tein reilu vuosi sitten postauksen, johon kokosin …and that`s who I am. -sivustolta kuvia, jotka mielestäni kuvaavat minua hyvin. Muistin vähän aikaa sitten tuon postauksen ja halusin tehdä uuden kuvakollaasin. En kuitenkaan käynyt ennen tämän uuden tekemistä ollenkaan katsomassa, mitä kuvia vuosi sitten valitsin. Teen sen vasta nyt, kun alla olevat uudet kuvat on jo ladattu tänne Bloggeriin, jännää :)

Näinnikkäästi. Näissä ei ollut yhtään samaa kuvaa kuin viime vuonna! Silti allekirjoitan edelleen viime vuonna valitsemani (mm. suosikkini ”I`m a sarcastic bitch” :D :D). Tämä kertoo vain siitä, miten paljon vaihtoehtoja sivulla on.

Uskoisin, että monikin blogia lukeva saattaa samastua tuohon rahankäyttöasiaan (?), mutta löytyikö muitakin kuvia, jotka kuvaavat teitäkin? Jos joku muukin bloggaaja innostuu tekemään samanlaisen postauksen, niin linkkiä kommenttikenttään, olisi tosi hauska lukea teidän kuvakertomuksia! :)

12 vastausta artikkeliin “…and that`s who I am.

    1. JOO! Siis se on ihan kamalaa :D En ymmärrä ihmisiä, jotka saattavat lätistä tunnin-pari, itse näen mieluummin livenä tai kirjoitan viestiä (kirjoitan kun mulle sopii ja vastaanottaja lukee, kun hänelle sopii!). Tajusin tänään, että jopa töissä saatan lykätä soittelemista, koska en vain yksinkertaisesti pidä siitä. Ihanaa, kun on sähköpostit ja muut sähköiset kanavat nykyään ;)

      Tykkää

  1. Sä oot varmaan ainoa itseni lisäksi, joka inhoaa puhelimessa puhumista! :D Mä en voi sietää sitä, musta se on jotenkin hankalaa ja liian keskittymistä vaativaa… Toki itselläni sairauden myöstä olin pari-kolme vuotta niin, että en pystynyt soittamaan puhelimella ollenkaan (paniikkikohtaua, välitön), enkä edelleenkään tee sitä kamalan mielelläni ja se on joka kerta kamala ponnistus…

    Tykkää

    1. Kuule, et ole! Meillä tuntuu nimittäin olevan sukuvika tuo, sekä siskoni että isäni vihaavat myös puhelimessa puhumista :D Mä en kestä sitä, että aina joutuu arpomaan, onko vastaanottajalla huono hetki, ja parhaassa tapauksessa joutuu soittelemaan monta kertaa ristiin, ennen kuin löytyy hyvä hetki molemmille. Turhauttavaa. Samassa ajassa homma olisi jo hoidettu tai kuulumiset vaihdettu muuta kanavaa pitkin :) Lisäksi pelkään, että kuulostan puhelimessa tylyltä ihan vain siksi, että väsyneenä on vaikea tsempata.Tuo on tietenkin vielä sata kertaa kamalampaa, jos ihan paniikkikohtaus tulee :( Ei tosiaankaan ainakaan helpota elämää, koska pakollisia puheluita tulee joka tapauksessa viranomaisiin, terveyskeskukseen tms.

      Tykkää

    2. No ei, mieshän hoiteli mun puolesta nuo kaikki, kun en itse pystynyt. Osa syy paniikkikohtauksiin oli entisellä pomolla, joka suoranaisesti ahdisteli mua puhelimen kautta jopa sairaslomalla ollessani työasioilla, joten ei ihme, että kammo kasvoi, kun en ennenkään tykännyt siitä yhtään. Lopulta olin siinä pisteessä, että en enää pystynyt soittamaan saatika vastaamaan puhelimeen. Sun tavoin, rakastan s-postia! :D Mun kukaan ystävä ei yritä edes soittaa mulle, laittavat aina tekstarin, kun tietävät tilanteeni.

      Tykkää

    3. No yäk, mikä pomo :( Meillä on töissä onneksi tosi korkea kynnys siinä, että sairaslomalaiselle tai vuosilomalaiselle EI soiteta, ellei ole kyseessä ihan hätätapaus. Niin sen pitäisi ollakin. Lomalla on vapaansa ansainnut, ja lääkärin määräämällä sairauslomalla on tarkoitus olla pois töistä, myös henkisesti.Sähköposti <3

      Tykkää

  2. Vitsi, hauska toi and that´s who I am -sivusto!! Täytyykin kattoa ittelle sopivat :-) Yäkkk, puhelimessa puhuminen :-P Paitsi, jos puhuu sellaisen tyypin kanssa, jonka kanssa muutenkin puhuu/kommunikoi joka päivä. Sähköposti on paras, koska sen saa kirjotettua niin nopsaan. Toi hemmetin kosketusnäyttöpuhelinkaan ei oo yhtään mun ystävä :-D

    Tykkää

  3. Monikin noista kuvaa myös minua hyvin. Ajattelen todellakin liikaa aina ja koko ajan, inhoan puhelimessa puhumista, tuhlaan rahaa, enkä ole ollenkaan aamu-ihminen. Näin muutaman mainitakseni. :)

    Tykkää

Jätä kommentti