Avautumista

Vuoden viimeinen avautuminen

Saako avautua? Kiitos. Tarkoitus ei todellakaan ollut laittaa vuoden viimeisenä aamuna ilmoille tuskaista tilitystä, mutta mulle nyt vaan tuli pakottava tarve siihen. Välillä helpottaa jo se, että saa jutut ulos systeemistä ilman, että niille oikeasti tapahtuu mitään.

Niin. Mä olen oikeasti NIIN kyllästynyt tähän pimeyteen, harmauteen ja ankeuteen. Joka aamu ensimmäisenä ylösnoustuani katson keittiön ikkunasta ulos, että millainenhan sää on tänään. En oikeasti muista, milloin olisi ollut jotain muuta, kuin sateista harmautta. Joka aamu olen toiverikkaana, että josko tänään olisi kaunis päivä, edes kirkasta jos ei nyt sentään lähdetä liioittelemaan auringon tai lumen kanssa. Ja joka hemmetin aamu petyn. Yritä siinä nyt sitten repiä joulumieltä, kun kastut ensin aattoaamuna koirien kanssa läpimäräksi vesisateessa, ja sama homma kävellessä junalta isän luo. Sitten kastut taas matkalla jouluhartauteen (jonne ei mahtunut, hahhaa). GOD!

Koko ajan on pimeää. Mulla on oikeasti ihan koko ajan sellainen olo, että kello on kahdeksan illalla. Siis aina. Mun kroppa sanoo, että nyt on pimeää, nyt väsyttää, nyt pitäisi mennä nukkumaan. Vaikka olisin puoliltapäivin työhuoneessani. Käytän töissä aamuisin kirkasvalolamppua, mutta ketä se auttaa? Ei mua ainakaan.

Painajainen on lokakuu, joka pyörähtää huomenna neljännen kerran alusta käyntiin. Kaamosväsymys, mitäs hittoa se on (mä nauran täällä ääneen)? Kynttilöitä on poltettu niin maan perkeleesti, jouluvalot check, villasukkiin on kulutettu reikiä ja teetä juotu. Mä en enää keksi, mistä mä revin fiilistä ja energiaa? Kertokaa jos tiedätte.

Positiivareiden ei kannata huolestua, peruskosmetiikkafiilistelyä on luvassa illalla ;)

10 vastausta artikkeliin “Vuoden viimeinen avautuminen

  1. Mä en kanssa ymmärrä tätä pimeyttä. Näillä leveysasteilla talvi vaatii kyllä vähän sitä lunta ja pikku pakkasta, että olisi niitä kirkkaita ilmoja. Näillä +5°C asteilla on koko ajan synkkää. Itselleni tää on siitä tuskaista, että syksy ja kevät on mulla vaikeita aikoja, talvi on se parempi, mitäs nyt, kun sitä talvea ei ole tullut. Voi prkle! Kevät on itselleni ehdottomasti pahinta aikaa, uskomatonta, mutta se valon määrä masentaa mut ihan täysin, nukun huonosti, pimentävistä verhoista ei ole apua. Siivousfriikille se valo on kamalaa, jokainen pölyhiukkanen kämpässä näkyy, kun valo tulee niin alhaalta. Yleensä joskus heinä-elokuulla helpottaa, mutta maalis-kesäkuu on olleet itselleni kamalan tuskaisia kohta jo 10 vuotta. Jotta kaikki ei menisi ihan hirveäksi masenteluksia. Yritänkin ottaa ilon irti jostain pienistä jutuista ja niitä onkin heti tammikuussa tulossa.

    Tykkää

    1. Olen kuullut, että kevät on monelle muullekin vaikeaa. Mulla se on syksy, aina ollut. Kesäloma takana, sataa, on harmaata… Pitää ihan pinnistellä löytääkseen sisäistä valoa, kun ulkona sitä ei ole. Talvi on ihan ok, ja näköjään enemmänkin kuin vain ok, kun sen puuttuminen on tehnyt mut niin apeaksi. Syksy vain jatkuu tasaisen tappavaa tahtia.Ilo irti pienistä jutuista, se on just se juttu. Mäkin yritän! :)

      Tykkää

  2. No onneksi omilla leveysasteilla ei nyt ole liukasta! Muistan vaan viime vuonna samaan aikaan, kun mentiin kaveriporukalla katsomaan ilotulitusta, kaaduin n.1 km matkalla 5 kertaa märkään asfalttijääsohjomössöön. Samalla tietenkin sain ”muutamat” mustelmat muistoksi. Kiva oli tämän jälkeen mennä baariin, ehheh…Ihanaa tänä vuonna on luvattu ”vaan” sadetta ja h*lvetin kovaa tuulta! Ainiin, sitähän tämä talvi on ollut koko ajan.Kiitos, kun sain tämän ulos systeemistä. :DJohanna

    Tykkää

    1. Hyvä pointti, vihaan myös liukkautta! Itse asiassa ostin joulun alla ihan nastakengätkin koirien kanssa ulkoiluun, kun täällä oli pari niin liukasta päivää, että ihan tosissaan pelotti lenkkeillä tuolla.Nimenomaan, ainiin, ikuinen lokakuu ;)Kiitos itsellesi, avautuminen auttaa!

      Tykkää

  3. Joo tää on karseeta. Ensimmäinen vuosi, kun mulla on varmaan ihan oikea kaamosmasennus. MÄ EN JAKSA ENÄÄ YHTÄÄN TÄTÄ PIMEYTTÄ! Yyh.

    Tykkää

    1. Mä oon miettinyt samaa. Diagnosoin itselläni vähintään kaamosväsymyksen, ja voipi olla ettei riitäkään. Mullakin on mitta ihan täynnä, siksi oli pakko oksentaa tämä postaus :PKoitetaan tsempata vielä vähän aikaa, jossain vaiheessa tää muuttuu vielä! On pakko!! <3

      Tykkää

  4. Mä teen varmaan just päinvastoin kuin kaamoksesta neuvotaan, mutta mulla se tuntuu toimivan: mä olen ulkona niin vähän kuin mahdollista. Joo, kyllähän se raitis ilma varmaan tekisi hyvää, mutta mua vaan alkaa v*tuttaa tuolla ulkona heti, kun on vaan kylmää ja pimeää ja ankeeta, joten miksi mä yrittäisin sinne väkisin itseni pakottaa kärvistelemään? Ehtiihän sitä sitten ulkoilla taas, ööh, huhtikuussa. :-D

    Tykkää

    1. Niinpä, mä tekisin ihan samalla tavalla, jos ei olisi näitä koiria… Säästä riippumatta niiden kanssa on kuitenkin pakko ulkoilla. Siinä on fiilis katossa, kun läpimärkänä tulee lenkiltä sisään, ja sitten pitää vielä suihkuttaa koiratkin, kun tuolla on niin likaista. Onneksi sisällä kotona on lämmintä ja mukavaa. Ja hyvää kahvia :)

      Tykkää

  5. Tästä kaamoksesta selvinnee juuri Saran ohjeilla – pysy sisällä, kunnes on valoisaa (tai tulee kunnon talvi). ;)Itselläni juuri joulun alla kävelylenkillä oli fiilis, että en kyllä muista näin märkää, pimeää, tylsää jouluilmaa koskaan ennen olleen. Toki mustia jouluja on ollut, muttei näin plusasteissa ainakaan. Kun avasin oven kotiin, ensimmäisenä näin olohuoneen puolella joulukuusen valoineen, ikkunassa valokranssin ja taisi olla jotain kynttilöitäkin palamassa, ja piparkakut tuoksuivat (lapset olivat leiponeet). Siinä tuli se joulufiilis ja totesin, että kaihtimet voi laittaa kiinni ja katsella kynttilöitä, nauttia punaviiniä ja suklaata tiiviisti sisällä, kunnes tulee kevät (tai se luminen, kaunis talvi). :)Mutta ei täältä kyllä enää lisävinkkejä noiden sun jo käyttämien lisäksi tipu. Mä yritän ajatella, että auringonpaiste on mielentila, jonka voi valita. En kyllä ihan vielä onnistu siinä. Tsemppiä meille kaikille!Päivä jo pitenee kukonaskelin…

    Tykkää

    1. Punaviini, kiitos Leonida muistutuksesta! Taidankin näin vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi nauttia lasillisen :DOlet ihan oikeassa siinä, että auringonpaiste on mielentila. Ja sekös masentaa lisää, kun ei pääse aurinkomodeen, vaikka kuinka yrittää ja tsemppaa. Tulee vähän luuseriolo kun tuntuu, ettei muita haittaa tämä harmaus yhtään niin paljon kuin mua. Mutta toisaalta, moni ei myöskään nauti auringosta yhtä paljon kuin mä, joten sitä odotellessa, ja aion imeä itseeni sitten joka säteen :)Ihanaa alkanutta vuotta!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s