Siitä on nelisen vuotta kun kävin Bona Fide Tattoossa konsultaatiossa My Little Pony -tatuointiani varten. Studiossa sattui tuolloin olemaan myös vieraileva tähti, joka teki jollekin miehelle FC Barcelonan Camp Nou -stadionista tatuointia rintaan. Tuo oli ensimmäinen kerta kun näin (hyvän) realistisen tatuoinnin ja olin aivan suu auki. Tatuointi oli siirtokuvamaisen tarkasti referenssikuvan mukainen ja muistan miettineeni, että miten tällainen on edes mahdollista tatuoida ihoon. Tuolla hetkellä päätin, että jos ikinä ottaisin Riki-koirastani tatuoinnin, sen tekisi tämä artisti. Eli Jari Kajaste. Tuolloin ison realistisen tatuoinnin ottaminen tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta kyllä se jäi jonnekin pinnan alle kytemään.

Useampi tatuointi myöhemmin olin makutuomarina mukana Kajaste Artilla kun mies oli ottamassa itselleen kuvia kaikista kolmesta koirasta, Rikistä, Benistä ja Torasta. Sanoin Jarille, että minäkin haaveilen Rikin kuvasta. Hänelle jäi se mieleen ja kun he olivat poikakaverini kanssa viettäneet kuusi (vai seitsemän) kokonaista päivää yhdessä koirien parissa, siinä oli tietenkin aikaa jutustella kaikenlaista. Eräänä päivänä viime keväänä sainkin puhelinsoiton, että hei jos haluat Rikistä kuvan, niin Jari voisi tehdä sen kesällä. Tuntui, että tällaista tilaisuutta ei voi jättää väliin. Jarin varauskirjat ovat nimittäin TÄYNNÄ ja muutenkin hänen pitää innostua ideasta, että tekee kuvan, kun asiakkaita kyllä riittää. Kävin seuraavana päivänä konsultaatiossa ja sovittiin mun kaksi ensimmäistä lomapäivää heinäkuussa kuvan tekemiseen.

Pakko myöntää, että jännitti ihan hemmetisti mennä kahdeksi kokonaiseksi ja peräkkäiseksi päiväksi hakattavaksi. Jari nimittäin tekee töitä särmästi ja hyvin lyhyillä tauoilla ja oli aina valmis tauon jälkeen jatkamaan ennen minua :D Mutta Kajaste Art on niin miellyttävä paikka, ihmiset huippuja ja asiakas on otettu niin hyvin huomioon, että kaksi kahdeksan tunnin settiä meni ihan helposti. Tosin kolmas olisi ehkä ollut jo liikaa ;) Itse kuvan tekeminen sattui paljon vähemmän kuin ajattelin noin pikkutarkan työn sattuvan, mutta sitten taas paraneminen oli vähän veemäistä. Reisi oli niin kipeä, että tärähdys tuntui niin paljon kävellessä, että meni varmaan viisi päivää, että pystyin kävelemään ontumatta :D Bepanthenia kului, mutta hyvin kuva parani.

Mua nauratti, kun sanoinkin Jarille, että älä ihmettele jos en ”sekoa” valmiin kuvan nähdessäni, eli en ylläty kun näen sen olevan jäätävän hieno. Häneltä kun ei voi mitään muuta odottaa ja olen nähnyt hänen töitään, joten odotan omanikin olevan superupea. Enkä joutunut hetkeäkään miettimään, onko koira omissa silmissäni Riki, vaan oli selvää, että Jari saa vangittua koiran persoonan kuvaan.

Mulle on nyt avautunut kokonaan uusi maailma, kun olen tajunnut, että voin saada ikuistetuksi iholleni mitä vain. Onneksi tatuoiminen ei ole ihan halpaa lystiä, niin se vähän rajoittaa kuvien ottamista.

Tässä on minun Riki, juuri sellaisena kuin hänet haluan muistaa <3 Rikin muistopostaus löytyy täältä, mutta kyynelvaroitus <3

Onko teillä jollain realistista tatuointia? :)

Ps Tämän postauksen otsikon piti ensin olla ”Teepä perässä”, koska sellainen fiilis mulle tulee kun katson tuota Rikin kuvaa :´D