Lifestyle · Reissut

Voiko rantalomalle lähteä yksin?

Mä oon viimeisen vuoden aikana hylännyt useamman ”mä en kyl ainakaan” -jutun. Eli alkanut pitää realistisena mahdollisuutena sellaista, johon olen aiemmin sanonut ei. Viime aikojen isoin kysymys on ollut se, uskaltaisinko lähteä lomamatkalle yksin. Olenko mä sellainen tyyppi, joka matkustaa yksin?

Ehkä muistatte, että mun ja Rössön perheen kesäkuinen Kroatia meni vähän reisille. Reisille meni mun näkökulmasta myös kesäsäät täällä Suomessa ja lähiviikkoina olen löytänyt itseni haaveilemasta auringosta ja lämmöstä tässä syksyllä. Tuuria ei tietenkään ole ollut matkaseuran saamisessa. Olen kysellyt sellaisilta kavereilta, joiden kanssa olisi kiva lähteä ja joiden ajattelen voivan ehkä lähteä. No luck. Ei ole varaa tai ei ole lomaa, nehän ne yleisimmät syyt ovat itsellänikin olleet, jos en ole reissuun päässyt. Tosin olen huomannut, että mä arvostan matkustamista ja rantahengailua niin paljon, että olen valmis käyttämään viimeiset rahani reissuun, ja toki monet ovat itseäni järkevämpiä rahankäyttäjiä tässä.

Olenkin tällä viikolla ”hei miten olis lokakuinen Madeira no entäs Kypros no vaikka Dubai” -viesteilyjen jälkeen löytänyt itseni tilanteesta, jossa lähden joko yksin tai sitten en lähde. Olen kovasti yrittänyt nähdä itseni lomailemassa yksin, mutta on vaikea kuvitella, mitä siitä pitäisin. Olen usealla reissulla majoittunut yksin omassa huoneessa, enkä koe vaikkapa yksin nukkumista ongelmaksi. Sen sijaan mietin, onko viikko omien ajatusten kanssa liikaa? Vai just sitä, mitä mun nyt kannattaakin tehdä. Pakko myöntää myös, että Kroatiassa sattuneen allergisen reaktion ja anafylaksian toistuminen yksin ulkomailla ollessa vähän mietityttää. Mähän kun en siis vieläkään tiedä, mikä sen aiheutti.

Jotta asia ei olisi liian helppo päättää, syksyn matkoja myydään tällä hetkellä niin hirveää vauhtia, että pitkäksi aikaa ei voi jäädä hieromaan ja miettimään tai jään ainakin ilman.

Joten pliis, näppis laulamaan kaikki yksin  lomailleet: miten meni, miltä tuntui ja suosittelisitko?! :)

Kuvituksena Kroatian Krkan luonnonpuiston upeutta.

29 thoughts on “Voiko rantalomalle lähteä yksin?

  1. Olin justiinsa Tjären sivuilla haaveilemassa äkkilähtöjä, 1 viikko, 1 hlö, ja nuo ihan samat ajatuskuviot käynnissä.:) Sitten siitä seuraavaksi klikkasin sun blogin etusivun auki, ja mikäs otsikko täällä onkaan ylimpänä. :D Voi apua mikä sattuma. Mutta siis, olen matkustanut Suomessa jonkin verran yksin, mutta en ulkomailla (ainakaan vielä). Olisi niin kiva lähteä aurinkoon, ja kun omassa elämäntilanteessa se olisi mahdollista vaikka päivän varoitusajalla, niin…mikä estää. En tiedä, jotenkin vanhemmiten sitä alkaa tulla ärsyttävän varovaiseksi. Omien ajatusten kanssa oleminen ei ole hankalaa, ei myöskään yksin nukkuminen. Ehkä mietin sitä jos jotain tosiaan sattuu ja joudun vaikka sairaalaan, niin siellä sitten olen yksikseni. Sitten mietin myös sellaista typerää asiaa että syön kaikki aamupalat ja päivälliset yksin, niin tuleeko siinä orpo olo. :) Käyn kyllä normielämässäkin välillä yksin syömässä, joten miten se tuosta eroaa ja ketä kiinnostaa…Itse luulisin että jossain vaiheessa repäisen ja lähden (varmaan pakettimatkalle, mutta kuitenkin). :)

    Tykkää

    1. Pakettimatkaa mäkin oon katsonut! Näin ensikertalaisena se tuntuu turvalliselta (ja tietty helpolta) vaihtoehdolta, että ns. joku tietää, missä olet ja saa apua jos tulee tilanne päälle :)

      Löysitkö reissun?! Arvaa harmittaako….. mä mietin asiaa viikonlopun yli ja olin maanantaiaamuna päättäväinen, että kyllä, lähden!! Jee meitsi niin ottaa ja lähtee :D No arvaa vaan kallistuiko mun suunnittelema matka monella sadalla siinä viikonlopun aikana :( :( Uudella hinnalla en enää raaskinut ostaa, joten nyt pitää odottaa ja katsoa, halpeneeko matkat taas…

      Tykkää

  2. Samoja ajatuksia täälläkin. Mä haluaisin ihan kauheesti noin kokemuksena lähteä yksin reissuun. Haaveissa olisikin ens keväänä piipahtaa Kroatiassa patikointi mielessä ja saattaa olla että en saa miestä mukaan. Kohteena maa olisi helppo, kun on ennestään tuttu. Toisaalta kuitenkin mietin just turvallisuusjuttuja. Päiväreissutkin maastossa yksin on vähän riski, jos jotain sattuukin. Eli katsotaan päädynkö kuitenkin jonnekin kaupunkilomalle. Jotain haluaisin kuitenkin tehdä ihan itsekseni :)

    Tykkää

    1. Muakin kyllä houkuttaisi se, että voisi tehdä just eikä melkein, mitä lystää, eikä tarvitsisi neuvotella kenenkään kanssa MISTÄÄN! Mäkin mietin eniten/ainoastaan just sitä, että jos jotain käy. Mutta toisaalta se tuntuu ihan tyhmältä tavalta elää. Onhan nyt jo käynyt kaikenlaista, mutta niistäkin on selvitty! :)

      Tykkää

  3. En ole ollut koskaan lomamatkalla yksin, mutta yritän muistaa omassa elämässäni sen, että enemmän katuu niitä tekemättömiä kuin tehtyjä juttuja. Viikko on loppujen lopuksi kuitenkin aika lyhyt aika kokeilla jotain uutta. Jos reissu ei miellytä, tiedät tulevaisuudessa ettei sun kannata lähteä yksin reissuun. Toisaalta yksin matkustaminen saattaa olla aivan upea elämys, jonka haluat kokea vielä monta kertaa uudestaan. Kokeilemalla se selviää :)

    Pupulandiassa oli muutes tänä kesänä juttua yksin matkustamisesta, kun kirjoittaja kävi yksin Marokossa.

    Tykkää

    1. Ihana kommentti, kiitos! Mä olen täysin samaa mieltä, ei tehtyjä asioita jää katumaan! Ja sittenhän sitä tosiaan tietäisi, että mitä yksin reissaamisesta tykkää. Sehän saattaa olla kivointa ikinä :)

      Täytyypä mennä tutkimaan Jennin juttuja, kiitos vinkistä!

      Tykkää

  4. Lomailin yksikseni keväällä huhtikuussa ensimmäistä kertaa ja suosittelen, se oli suorastaan terapeuttista. Olin kaupunkilomalla Lontoossa. Melko introverttina huomasin ottavani kontaktia helpommin muihin ihmisiin ja aistit olivat ehkäpä herkemmällä havainnoimaan ja kokemaan asioita. Kotiin palatessa puoliso-parka joutui kuuntelemaan tauotonta puhetta, kun otin takaisin jopa yllättävää kontaktinpuutetta. Tämä siis tuli yllätyksenä itselle, en osannut arvata, että sen arkisen kontaktin vaikutus on niin iso. Kaikkinensa tykkäsin niin kovin yksin reissaamisesta, että otan varmasti uusiksi!

    Tykkää

  5. Olin kerran yksin pari viikkoa Kreikassa. Mulle ei tuota ongelmia uskallanko? onko noloa syödä yksin? voinko nukkua yksin? tai mikään tämmöinen, mutta se oli vaan hiton TYLSÄÄ. Ei ketään kenen kanssa jutella, kommentoida ja kokea. Eikä siis ketään kenen kanssa myöhemmin muistella matkaa.

    Tykkää

    1. Niinpä, tuota mäkin mietin. Mutta jotenkin koen, että kun täällä blogissa (ja somessa) jakaisin matkajuttuja, niin muistot tallentuvat tänne ja lukijoiden kanssa voin jutella ja kommentoida matkaa <3

      Tykkää

  6. Tein vuosia sitten yksin parin viikon reppureissulla Japaniin. Paljon hienoja paikkoja ja kokemuksia, mutta ei ketään, kenen kanssa jakaa kokemus. Hieman sai tehdä eri tavalla töitä sen eteen, että sai jotain kontaktia muihin ihmisiin, koska vaikka ihmisiä vihaankin niin sosiaalinen eläin silti olen. Toki matka ei ollut mikään rantapakettiloma.

    Tykkää

    1. Mä koen, että tän blogin kautta saisin jakaa kokemuksen, vaikka olisinkin yksin. Ja joka tapauksessa mähän päivittäisin Heeboihin kuulumisia monta kertaa päivässä ; D

      Tykkää

  7. Siis mulla on aivan samoja ajatuksia just nyt! :D Suunnittelen reissua syksyksi ja oon lähdössä yksin. Oon aiemmin ollut yksin Budapestissä ja viime vuonna kesällä lähdin Jenkkeihin yksin. Tosin siellä määränpäässä en sit ollut yksinäni. 2014 oli oikeastaan ensimmäinen kunnon reissu yksin, kun olin viikon Nizzassa. Jännitti kyllä ennen lähtöä jonkun verran, mutta nautin koko matkasta silti hirveästi, vaikka yksin olinkin. Itse asiassa Budapestin reissu myöhemmin oli osaksi siksi, että tapasin Nizzassa jenkkiläisen seurueen, joka myöhemmin kutsui mut Budapestiin ja lähdin sinne heitä tapaamaan, kun olivat Euroopassa käymässä. Pari päivää olin yksinäni ja yksi päivä vietettiin yhdessä. Aurinkolomaa en oo vielä kokeillut yksin, mutta eiköhän sekin tuu nyt tänä syksynä testattua :D Ties vaikka päädyttäis samaan kohteeseen, haha!

    Tykkää

  8. Voisin hyvinkin, voisi olla ihanaa aivolomaa. Voisin silti kuvitella, että jossain kohti tulisi pieni ikävä perhettä tai isokin ikävä. Jaettu ilo paras ilo, mutta siltikin oma loma kuulostaa fantastiselta. Lähde ihmeessä <3

    Tykkää

  9. Erosin miehestäni 2 kesää sitten 21 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ero oli ja on edelleen traumaattinen ja eka kesä meni aika sumussa; matkustelin kyllä ulkomailla lasten kanssa, kuten olin tehnyt ennenkin. Tänä kesänä edessä oli tilanne, että lasten oli tarkoitus viettää kokonaiset 3 viikkoa isänsä luona. Entäs minä? Jäänkö kotiin, kun tulihan sitä jo tehtyä ulkomaan matka lasten kanssa aiemmin kesällä, vai lähdenkö jonnekin pois kotoa ihan itsekseni?

    Olen matkustellut paljon työn merkeissä yksin, joten matkat yksin, siis lennot, hotellit, hotelliasiaiset, kohteissa navigointi, ei ole mulle ongelma, mutta lomamatkat viimeisten 30 vuoden aikana olen tehnyt aina poikaystävän / miehen / miehen ja lasten / vain lasten kanssa. Minullakin oli paljon noita ”saako omat ajatukset mut viikossa hyppäämään seinälle” pohdintoja, ja tulin siihen tulokseen, että sama aika kotona saisi mut hyppäämään seinälle vielä tehokkaammin. Varasin matkan kohteeseen, jossa oli *mulle* mieluisaa tekemistä = hyvät altaat ja ranta, hyvä spa, hyvät shoppailumahdollisuudet, suht turvallista yksin olevalle naiselle liikkua Itsekseen. Oli muuten tosi kiva olla kerrankin matkaa valitessa itsekäs ja vähät välittää, onko kohteessa lastenallas, temppurata, ja vähintään tuhat taidemuseota, jotta mies pysyy tyytyväisenä eikä marise koko matkaa, että ”nää seuramatkat”. Ja matkalla oli kiva olla itsekäs ja tehdä just sitä mitä minua huvitti, just silloin kun sattui huvittamaan, eikä tarvinnut huolehtia, onko kenelläkään toisella kylmä, kuuma, jano, tylsää, pissahätä…

    Ainoa asia, mikä etukäteen epäilytti, oli illastaminen yksin. Lounaat eivät olleet mikään ongelma; päin vastoin, yksin istuvana naisena sain monissa paikoissa tarjoilijoilta erityishuomiota ja he pysähtyivät juttelemaan paljon enemmän kuin seurueessa matkustaessa ikinä. Mutta illallisella minua tympi ajatus siitä, että istuisin onnellisten perheiden ja parien keskellä. koetin sitä tasan kerran, ja päätin, että mulle toimivin ratkaisu oli se, että söin lounasta tosi myöhään, ja varasin itselleni spa-hoitoja illallisaikaan. Ei tarvinnut katsella onnellisia pareja JA mulla oli kuitenkin kivaa ja rentouttavaa tekemistä, koska juuri mahdollisuus mennä spa:han ja oikeasti käyttää sen palveluita just niin paljon ja usein kuin minua sattuu huvittamaan oli mulle yksi matkan tärkeimmistä pointeista. Ja kevyttä iltapalaa sai myöhemmin illalla kaupungilta, jos tuli vielä nälkä.

    Itse aion edelleenkin lomailla yksin, jos ja kun siihen tulee mahdollisuus. Jos olisin tänä kesänä ollut menemättä, kun ”onhan se vähän noloa lomailla yksin” tai ”mitä jos mä en kestäkään sitä yksinoloa” niin istuisin täällä nyt potkimassa itseäni persuksille, etten mennyt kivalle lomalle tekemään kivoja asioita, kun oli mahdollisuus. Toki loma oli erilainen kuin seurueessa matkustaessa ja tein tiettyjä ratkaisuja vältelläkseni ahdistusta, mutta loppufiilis oli 100% positiivinen ja olen ylpeä itsestäni, että pystyn tähän(kin :) :) :) Minä olen joskus minun parasta matkaseuraa!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista Satu! Mun oli pakko ihan kopioida pätkä sun tekstistä, koska olisin voinut kirjoittaa sen itse:
      ”…hyvät altaat ja ranta, hyvä spa, hyvät shoppailumahdollisuudet, suht turvallista yksin olevalle naiselle liikkua Itsekseen.” Juuri näin. Mäkin olen syynännyt katsomistani kohteista ensimmäisenä altaan, sitten span ja kolmantena hotellin ravintolan, jossa voi tarvittaessa käydä syömässä pikaisen illallisen jos niikseen tulee.

      Mun ruokarytmi on yleensäkin sellainen, että syön runsaan aamiaisen, kunnon lounaan ja loppupäivänä sitten vähemmän. Yksin lomaillessa varmaankin panostaisin lounaaseen ja illalla nappaisin vain jotain pienempää ja ehkä iltapalaksi sitten jotain vielä huoneessa.

      Olisi kyllä ihanaa se, että ei tarvitsisi neuvotella mistään kenenkään kanssa. Voisi mennä just vaikka hierontaan ihan ex tempore ja kahville vaikka heti aamupalan jälkeen jos siltä tuntuu. Toki mun matkaseura yleensäkin on ollut samanhenkistä ja on ollut helppoa päästä yksimielisyyteen asioista, mutta kyllä sitä aina tietenkin pitää yhdessä miettiä juttuja! Varsinkin viime kesän Kroatiassa menimme pitkälti Saga-vauvan rytmin mukaan, mikä esimerkiksi tarkoitti, että mulla ei ollut iltaisin enää n. 20.30 jälkeen seuraa, joten istuskelin usein yksin pimenevässä illassa hotellin aulabaarin terassilla ja join lasillisen. Ei hassumpaa <3

      Hyvä sinä, että lähdit reissuun ja huomasit, että hyvin pärjäät yksinkin! <3

      Tykkää

  10. Sanosin et jos kaipaat lomalta hengailua,lepoa,auringonottoa ja kahviloita ni mikä ettei :) Jos taas enemmän yöelämää ja tietynlaista riskinottoa ni koita vielä haeskella samantyylistä kaveria. Yksinolossa on se ihana puoli et sillon voi liihotella ihan rauhassa just niinkun haluaa tai vaikka nukkuu päivän jos siltä tuntuu :D

    Tykkää

  11. Olen tehnyt yksin useita kaupunkimatkoja Euroopassa ja voin suositella yksin matkustamista. Tosin olen tottunut kyllä muutenkin olemaan aika paljon yksin. Käyn esim. elokuvissa aina yksin ja joskus vietän koko viikonlopun yksin. Matkoilta voi nykyisin myös aika helposti pitää yhteyttä kavereihin tai perheen Whatsupilla jne.

    Joku mainitsi vastauksessaan haastavimpina illalliset ja niiden osalta olen samaa mieltä. Lounaalla on helppo käydä yksin (esim. monien museoiden ravintolat ovat hyviä lounaspaikkoja), mutta illalliselle en ole mennyt yksin. Mutta sekin ongelma ratkeaa käymällä myöhäisellä lounaalla ja hakemalla iltapalaa hotellihuoneeseen.

    Siinä, miten kestää omaa seuraansa on varmaan aika paljon eroa ihmisten välillä, eikä sitä taida saada selville kuin kokeilemalla. On mukavaa, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja sen suhteen mitä tehdä ja mitä nähdä. Olen kokenut oloni turvalliseksi, mutta en käy baareissa tai käytä kovinkaan paljoa alkoholia ollessani yksin reissussa. En myöskään kulje ulkona kovinkaan myöhään. En ole koskaan sairastunut ollessani yksin reissussa, joten en osaa sitäkään etukäteen pelätä. Sinun kokemuksesi kesällä oli kyllä aika hurja. Oletko menossa esim. allergiatesteihin, joista saisi selville mikä kohtauksen aiheutti?

    Jos yksin matkailu kiinnostaa, kokeile ihmeessä, niin saat selville sopiiko se sinulle!

    Tykkää

    1. Totta! Minäkin olen aina reissuilta kirjoittelemassa vähintään siskolle päivittäin ja usein muillekin :) Onneksi nykyään on älykännykät ja netti ;)

      Tuolla ylempänä kirjoitinkin, että mun ruokarytmi on muutenkin aamupainotteinen eli illallisen voin skipata helposti ja syödä jotain pienempää huoneessa tai kahvilassa. En muutenkaan varsinaisesti ole mikään fine dining -tyyppi, vaan mulle käy hyvin vaatimattomampikin ravintola. Mäkin juon hyvin vähän, enkä missään nimessä ainakaan yksin reissatessani ottaisi paria lasia enempää. Luulen siis, että aika turvallisesti voisin minäkin matkustaa :)

      Olen yrittänyt selvittää allergia-asiaa. Työterveyslääkäriltä en saanut apua, koska hänen mielestään en tarvitse allergiatestejä. Mutta kas kummaa, tk:sta lähtikin heti lähete HUSin allergiapolille, jossa katsottiin, että asia pitää selvittää. Toki sitten julkisella puolella asiat kestävät, joten vielä en ole juurikaan viisaampi. Kärsivällisyyttä vielä siis vaaditaan, mutta kiva kuitenkin, että ottivat asian vakavasti :)

      Tykkää

  12. Mie oon vähän silleen itsekäs että teen monesti asioita yksin kun en taho tehä kompromisseja aina.Just joku pitkä aamupala on itelle tärkeempi ku lähtee esim.shoppailemaan.Varsinkin eron jälkeen tein paljon kivoja juttuja yksin,ja vahvistin sillä sitä fiilistä että pystynkin ihan ite nauttimaan elämästä.Jotenkin siinä kohtaa tulevaisuuskin kirkastui kun tajusi että on tarpeeksi vahva ja rohkea toimimaan yksinkin.

    Tykkää

  13. Otsikon kysymykseesi vastaus: tottakai voi!
    Enkä tässä muutamaan vuoteen ole muuta tehnytkään kuin käynyt yksin reissuissa. Teen pari-kolme ulkomaanmatkaa vuodessa, yleensä ihan euroopan rantakohteisiin, mutta myös kaukokohteisiin, valmismatkoilla, mutta myös omatoimimatkoja, kaikki käy!
    Itse olen hoitanut nuo iltaruokailut yleensä niin, että olen ottanut hotellista puolihoidon tai täyshoidon tai mahdollisuuksien mukaan all inclusiven, niinpä ei ole tarvinnut joka ilta mennä etsiskelemään sopivaa ravintolaa. Ja suosin yleensä ”adults only” hotelleja ja panostan juuri spa- ja allas-osastohin ja rantaan :)
    Kerran Thaimaassa tuli allerginen reaktio, mutta se meni onneksi ohi nopeasi pelkällä antihistamiinilla. Etukäteen vaan selvittää kohteen lääkärit, joilla sopimus oman vakuutusyhtiön kanssa ja tallentaa numerot kännykkään.
    Hyvää matkan suunnittelua ja matkaa jos sellaiselle päädyt :)

    Tykkää

  14. Ihana loma…… eli tottahan toki yksin voi lomailla. Jos minulla olisi taloudellisesti mahdollista toivoisin lomaa jossa spa elämystä, hierontaa, shoppailua, hyvää ruokaa. En ole koskaan ollut lomalla, mutta niin ajatuksissa osaan itseni sinne asetella. Jatkossa olisi kiva kuulla lomastasi, kohteesta ja budjetista.

    Tykkää

    1. Oooh, juuri nuo… hieronta, joitain hoitoja, hyvää ruokaa, lepoa ja shoppailua. Niin ja sitä aurinkoa ja lämpöä <3 Saa nyt nähdä, pääsenkö reissuun, katsotaan!

      Tykkää

  15. Täällä eräs joka nauttii yksin matkustamisesta. Mun rakkauskohde on Lontoo, tai Englanti yleensäkin. Oon menossa sinne taas viikon päästä, muutaman vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa olen vain päivän Lontoossa, ja 5 päivää kiertelen maan etelärannikkoa. :)

    Joskus ajattelen että olisi kiva jakaa matkakokemuksia jonkun kanssa, mutta toisaalta kuitenkin nautin kaikesta niin paljon etten tavallaan edes halua jakaa asioita kenenkään muun kanssa. Haluan fiilistellä juttuja vaan itekseni. Ristiriitaista :D Haaveilen rantalomastakin, mutta toistaiseksi aina joku kaupunkiloma on vienyt voiton.

    On ihanaa, kun yksin reissatessa voi käydä esim. joka päivä samassa paikassa kahvilla ja istua halutessaan vaikka tunnin, ilman että kukaan hötkyilee mihinkään. Voi luuhata ostareilla tai museoissa, tai vaikka kierrellä vaan hotellin lähikatuja ihan omassa rauhassa.

    Ja tasan kukaan kaverini ei valitettavasti rakasta kosmetiikkaa yhtä palavasti kuin minä! Yksin voin swatchailla luomivärejä aivan rauhassa, ja palata samalle osastolle uudestaan ja uudestaan reissun aikana :D

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s