Kun selvisi, että mulla ei tule olemaan uutta asuntoa vielä heinäkuussa kaverini tokaisi, että ”haha kohta ootte siellä neljän koiran kanssa, joista kaksi on pentuja”. Mun nielaisu kuului varmaan viereiseen asuntoon saakka. Niin. Neljä koiraa. Kaksi pentua. Kaksio. Tämä kauhuskenaario toteutui ja vielä niin, että mulla ei ollut uutta asuntoa eli tietoa muutoksesta edes tiedossa. Kunnes vihdoin heinäkuun lopulla selvisi, että saan kuin saankin uuden asunnon ja pääsen muuttamaan noin syyskuun puolivälissä.
Mulla loppui loma silloin ja mietin ahdistuneena, että 7 viikkoa tätä sirkusta edessä. Kaikki sanoo, että lyhyt aika menee vaikka päällä seisten. No sitä mä olen nyt yrittänyt. Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Että miten on kuulkaa nyt mennyt. Antakaahan kun mää kerron :D
Ulkoilu.
Isoin haasteista, ehdottomasti. Mä pystyn viemään kolme koiraa kerrallaan, mies jotenkuten kaikki neljä. Tällä tarkoitan sitä, että koirat pääsevät tekemään tarpeensa ja pennut riehuvat ja syövät keppejä ja käpyjä lähimetsässä. Mitään varsinaista lenkkiä ei pysty tekemään millään. Hermot menee ehkä 8/10 lenkeistä. Hihnat on solmussa ja kakkapusseja kädet täynnä ja tietenkään me ei voida mennä minnekään ilman, että vähintään viisi ihmistä haluaa silittää pentuja. Raskainta on se, että molempien pitää käytännössä viedä kaikki päivän lenkit mutta kuitenkaan yhdessä kaikkien neljän kanssa käveleminen ei ole mikään ilo. Pienten kanssa meno on jatkuvaa pysähtelyä ja kepin syömistä ja isot haluaisivat tietty kävellä reippaasti.
Riehuminen.
Jäätävää! Siis jäätävää :D Pennut riehuvat koko sen ajan kun eivät nuku. Eli käytännössä sen koko 1h45min kun olen aamulla kotona hereillä ja taas sen ajan kun olen illalla töistä kotona, lukuun ottamatta tietenkin ulkoilun. Tai no, riehumista se on sielläkin. Sohvat siirtyy ja vesikipot loiskuu kun hiljattain myös herra iso-bulldoggi on löytänyt pentujen kanssa riehumisen ilon. Benkun lempileikki on ladata täysiä makkariin ja sängyn alle niin että rappaukset rapisee ja haukkua siellä käheällä äänellään toivoen jännittyneenä, että joku tulee härkkimään sitä. Raukka kähisee siellä, eikä tajua, että nojatuoli estää taktisesti pentujen tulon makuuhuoneeseen :D Mä sitten yleensä lopulta hellyn ja yritän leikisti tavoitella Benkkua sängyn alta ja hän väistelee ja on onnessaan. No tää on kyllä oikeasti niin ylisöpöä, että ei voi edes ärsyyntyä :D
Ruokailut.
Aiheuttaa jatkuvasti päänvaivaa kun isoille koirille pitäisi arvojärjestyssyistä antaa ruoka ensin, mutta pennut syövät paljon hitaammin ja niille annetaan sitä paitsi ruoka kolmesti päivässä kun aikuisille kahdesti. On myös vaatinut mielikuvitusta keksiä kaikille rauhalliset ruokailupaikat, koska Benin ja Toran välinen rauha edellyttää sitä, että ne eivät ikinä syö yhdessä. Benkku syökin nykyään makkarissa, vaikka sanotaan, että siellä ei saisi syödä vaan pelkästään nukkua ^_^
Meillä on kotona aivan järkyttävä kaaos koko ajan. Lattia on vuorattu pissa-alustoilla, leluja lojuu ympäriinsä varmaan 20 kappaletta ja koko ajan kaikki on ihan huiskin haiskin kun pennut, ja monesti tosiaan myös Benkku, riehuvat ympäri kämppää. Kuten juuri nyt kun kirjoitan tätä! Ja en ole muuten koskaan tiennyt, että ranskispennut voivat olla näin äänekkäitä leikkiessään!! Täällä kuuluu kuulkaa sellainen murina ja haukunta, että mä vaan aamulla meikatessa väännän radiota kovemmalle :D ”Rauhallinen” aamun kahvihetki keskeytyy enkä keskimäärin seitsemän kertaa.
Tämän postauksen kirjoittamisen aikana olen ruokkinut koirat kerran, siivonnut yhdet kakat, vienyt pennut ulos, komentanut ehkä noin sata kertaa ja nauranut pari. Nyt makaan sängyllä selälläni ja mietin, että pitäis mennä nukkumaan.
Kolme viikkoa takana ja neljä edessä. Päälläseisomisen Suomen ennätys hei?!
Miss Piggy`s Pearls 
TSEMPPIÄ! :D Mieti miten voit syyskuussa tuntuu helpolta ton jälkeen, suorastaan lasten leikkiä kahden koiran hoito. :D
TykkääTykkää
Älä!! :’ D
TykkääTykkää
Voi apua! Mä niin sympatiseeraan noita pissalenkkejä, mulla niin menis hermo! Onhan pennut ihania ja suloisia ja kaikkea, mutta on ne myös ärsyttäviä ja hermoja raastavia. Vähän niin kuin lapsetkin. :-D Ihania kuvia, kaikessa karmeudessaan tää postaus on kuitenkin aivan ihana! <3 Komppaan Jonnaa; varmasti tuntuu elämä sitten vain kahden karvalapsen kanssa ihan lomalta kun sinne asti selviätte järjissänne! Tsemppiä!!
TykkääTykkää
Kiitos Mohn, tsempistä ja sympatiasta! <3 Onneksi mä olen vielä toistaiseksi vielä siinä mielentilassa, että pystyn nauramaan tilanteelle ja näkemään pentujen söpöyden päivittäin, ettei pelkkää hermojen menetystä ole. Toivotaan, että tämä olotila kestää vielä tän 3,5 viikkoa (ai miten niin lasken??) :D
TykkääTykkää
Aivan ihanan rehellinen postaus! Tulee ihan mieleen oman jo edesmenneen koiran pentuaika. Vaan on ne riiviöt niin ihania!
TykkääTykkää
Kyllä, koltiaisia mutta söpöjä sellaisia :D <3
TykkääTykkää
On saleen rasittavaa, vaikka kuvien perusteella ei ikinä uskois <3 :-D Ootahan vaan, kun muuton jälkeen kahden koiran lisäksi yks kummityttö ramppaa äitinsä kanssa teillä harva se päivä, ahhhhahahahahaaa!!
TykkääTykkää
Muhahahaaaa tervetuloa! Just parasta :D
TykkääTykkää
Ai kamala. Mä kun oon ihan helisemässä ton yhden kissanpennunkin kanssa :D
Onneksi kuitenkin kaikki koirat tulee juttuun keskenään eikä pentujen spedeily ole aiheuttanut ongelmia sen suhteen :)
Meillä tulee huomenna kaks viikkoa pennun saapumisesta, enkä ees uskaltanut kuvitella että näin hyvin menee. Etukäteen oletin tilanteen olevan paha meidän kohta 12 vuotiaalle naaraalle, mutta se itseasiassa ottikin homman paremmin. Oli lähinnä vaan tosi häkeltynyt kun yhtäkkiä kämpässä oli pentu :D
3 vuotias juniori taas yllätti; se suhisi ja kiukutteli ja vaikka pennun kanssa alottivat leikit jo neljäntenä päivänä, niin poika on edelleen mulle tosi loukkaantunut. Tokihan mä olen pyrkinyt huomioimaan vanhoja kissoja extrapaljon, mutta kai mä silti olen vähän petturi.
Huonoja tapoja ne on ehtinyt tartuttaa toisiinsa. Vanhus on kova tyttö huutamaan ruokaa ja nyt pentu sitten peesaa. Ja vanhus on alottanut vuosien jälkeen jalkojen kimppuun hyökkimisen peiton läpi :D
Hirvee sotku on kans koko ajan, tosin kissanpennut on onneksi (yleensä) sisäsiistejä luovutettaessa. Meilläkään ei ole yhtään vahinkoa sattunut. Mut pentu tosiaan juoksee päättömänä pitkin kämppää, vaihtaa lelua lennosta, painii välillä vaarinsa kanssa ja keilaa taas kangasputkella puolet olkkarin kamoista kumoon. Ja sitä on vaan niin ihana kattella <3
TykkääTykkää
Awwwww!! Ei noita eläinten keskinäisiä suhteita voi täysin ymmärtää. Mäkin oon edelleen yllättynyt, että Benkku rellestää pentujen kanssa aivan onnessaan, mutta Tora ei oikein vieläkään tiedä, miten päin olisi. Luulin, että se riehuisi pentujen kanssa samalla innolla kuin ulkona muiden kanssa, vaan ehei! Nähtäväksi jää, miten koirien välit kehittyvät sitten, kun on vain yksi pentu kerrallaan riivaamassa isompia…
TykkääTykkää
Voin kuvitella kuinka samettisen pehmoiset nuo ruttuiset pikkuposket on…
TykkääTykkää
Ne on kyllä just niin pehmoiset kuin voi kuvitellakin <3 :)
TykkääTykkää
Meillä on myös menossa pentuarki ja joo voin allekirjoittaa monta noista vaikka pentuja onkin vain yksi ja yksi aikuinen siihen päälle. Energiaa riittää loputtomiin ja mieluiten sen purkaisi tuohon vanhempaan koiraan, joka raukka on siis suurimman osan päivästä linnoittautunut sohvaan, koska sinne pentu ei pääse. Vaikka kyllä ne muuten onneksi kavereita on, mut energiatasot on vaan aika erit.
Tää on onneksi hoksannut tarpeiden tekemisen ulos jo aika hyvin ja vahinkoja sisälle sattuu vuorokaudessa korkeintaan yksi. Mut tää vaatiikin 2-3 tunnin välein ulkona käyttöä. Lenkkeily molempien kanssa on just tollasta perseilyä, että pentu haluis vaan syödä kaiken, pomppia ojaan ja välillä vanhemman päälle ja hihnat on kokoajan solmussa. Ehkä siks ei hirveesti otetakaan tuota pentua vielä lenkeille mukaan, kun ei se periaatteessa sellaista liikuntaa vielä tarttee.
Nyt oon niin onnellinen, että rokotusten puolesta tuota voi vielä treffaamaan muita koiria, niin koetetaan nyt ahkerasti sitä sosiaalistaa ja kierosti myös saada sitä purkamaan uusiin kamuihin energiansa. :D Vähän se on vielä varovainen, mutta edistystä tapahtuu :)
Sellaista, mutta onneksi nuo pennutkin joskus kasvaa aikuisiksi ja sitten voikin ikävoidä pentuaikaa ”voikun se oli niiiiin pieni ja ei siitä nyt niin paljon vaivaa ollut”. :D
TykkääTykkää
Oooooh, kuulostaa siltä, että teillä on oma piha?! Kyllä olisi helpottanut tätä omaakin elämää, jos jotkut koirista voisi välillä päästää tarpeilleen sinne ja pennut voisivat riehua ulkona olohuoneen sijaan :P Millaiset koirat teillä on? <3
Tää onkin kiinnostavaa, nimittäin se, että aloitetaanko sosiaalistaminen ennen tuota 16-17 viikon ikää vai aiemmin. Puolensa molemmissa ja olen huomannut, että tämä jakaa ihmiset aika fifty-fifty! Me ollaan kaikkien koirien kanssa tavattu muita koiria heti alusta asti. Tosin asutaan sellaisella alueella, että lähes kaikki lähistöllä pyörivät koirat ovat olleet edes jollain lailla tuttuja vanhemman koiran kautta. Mutta en mä tutuiltakaan ole kysellyt rokotusten voimassaolosta, että eihän sitä voi oikeasti tietää.
TykkääTykkää
Ei ole varsinaisesti omaa pihaa, mutta asumme ensimmäisessä kerroksessa ja siitä pääsee suoraan pihalle. Eli pitää kuitenkin mennä itse mukana pihalle koirien kanssa. Aidattu piha olisi kyllä mahtia! Nyt pitää tyytyä koirapuistoissa ja pentutreffeillä riehumisiin. Meidän koirat on chihuja!
Me aloitettiin tuttujen, rokotettujen koirien kanssa jo about 12 vkon ikäisenä sosiaalistaminen. Sitten kun suositeltu eka rokotus + kolme viikkoa oli mennyt, niin alettiin käymään myös pentutreffeillä ja koirapuistoissa. Tosin tuolloin yksillä treffeillä kuulin myös, että on olemassa sellainen asia kuin varhaisrokotukset. Ihmettelenpä vaan, että miksi kukaan kasvattaja tai eläinlääkäri ole koskaan sattunu mainitsemaan tuosta, olisi nimittäin ollu meille hyvä. Meidän kokemuksella nimittäin chihut ainakin todellakin tarttee tuota sosiaalistamista, nimim. yksi lähestulkoon pelkoaggressioinen koira jo löytyy. Nyt on kauhee tsemppi päällä tän pennun kanssa ja joka viikolle buukattu vähintään kahdet koiratapaamiset, että saatais tuosta vähän normaalimpi. Ekan kohdalla ei ehkä ymmärretty sosiaalistamisen tärkeyttä ja siksi se jäi puolitiehen. Onneksi ainoa ongelma ovat toiset koirat ja niistäkin vain tuntemattomat.
Eli itse olen siis ehdottomasti varhaisen sosiaalistamisen kannalla. Kunhan oppii tuntemaan pentua ja tunnistamaan sen rajat, niin todellakin kannattaa treffata muita koiria mahdollisimman paljon. Sama koskee tietysti myös ihmisiä, mutta niiden kanssa meidän koirilla ei koskaan ole ollut ongelmaa, onneksi.
TykkääTykkää
Hahaahah voi apua!! : D Koirat on oikeasti aivan ihania, mutta paras koira on kyllä jonkun toisen koira : D
TykkääTykkää
Muhahahahaaaa, NO ÄLÄS NYT :´ D
TykkääTykkää