Jei juhlia · Koiraystäviä · Lifestyle

Koirien syntymäpäivät ja vaikeus kutsua vieraita

Mä olen järjestänyt koirille syntymäpäiväjuhlat jo niin monena vuonna, että en näe siinä mitään ihmeellistä. Toisinaan keskustelukumppanin reaktiosta muistuu mieleen, että ehkä tämä ei olekaan ihan jokaisen koiranomistajan heiniä :D En tämän vuoden bileissä muistanut edes ottaa kunnollisia valokuvia ja ajattelin, että ehkä en tee juhlista postausta. Sain kuitenkin eilen niin kivan pyynnön kirjoittaa jätkien juhlista, ja koska te arvontapostauksen kommenteissa yllätitte mut toivomalla niin paljon koirajuttuja, päätin tehdä tällaisen fiilistelypostauksen aiheesta.


Jätkät heräilivät vappuaattona normaalin väsyneinä. Tältä meillä näyttää joka aamu, eikä omistajaa todellakaan revitä ylös ja ulos vaan ihan toisinpäin! :D

Benkku puki juhliin vaaleanpunaisen krakan ja Tora mustan mirrin. :D <3 Meno oli kuitenkin niin hurjaa, että kuteet riisuttiin pian kiristämästä.


Bulldoggi edusti sylivauvana ja oli mielissään, kun sai rapsutuksia joka puolelta :)

Vielä enemmän hilpeyttä herätti kuitenkin 40-kiloinen herrasväen sylikoira Tora, joka oli maailman eniten innoissaan kun tuli vieraita, jotka eivät hätkähtäneet hänen läheisyydenhakuisuuttaan :D Olisitte nähneet, miten onnellinen se oli <3

Pojat saivat hitsin kivoja lahjoja, luita ja leluja. Benkun lemppari oli pinkki pallo, jossa on GWITTEWIÄ.


Koiranomistajan ei muuten ole aina helppo kutsua kotiinsa vieraita. Se on mulle todella stressaavaa, jos meille tulee ihminen, joka pelkää tai vierastaa Beniä ja Toraa. Tora on huoleton  ja iloinen veikko, joka rakastaa kaikkia, mutta herran iso koko tai innostuneisuus voi olla ihmisille liikaa. Beni sen sijaan on aivan älyttömän tarkka lukemaan ihmisten tunnetiloja. Se aistii HETI, jos tyyppiä pelottaa tai jännittää ja alkaa sellaisessa tilanteessa itsekin miettiä, että ahaa, tässä tilanteessa ON jotain pelättävää. Jos sen sijaan vieras marssii meille ihan pokkana, Benikin on ihan cool. Pahinta on, jos vieraat jäävät jäykkänä eteiseen seisomaan hiljaa, tuijottavat koiraa ja lopulta kurottavat ylhäältä kättä sitä kohti (on muuten tosi yleinen reaktio jos ei ole kokemusta koirista)!

Koirien synttäreille on joka vuosi kutsuttu nimenomaan heistä pitäviä ihmisiä ja sellaisia, joiden pärjäämistä mun ei tarvitse koko ajan seurata ja jännittää. Toki komennan ja paimennan koiria tarvittaessa, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Tässä vielä ”viralliset” kuvat pentu vs. nyt:

Tora 3 vuotta.

Beni 4 vuotta.

Sellaiset hulinat meillä tänä vuonna! Saatteko te muuten koskaan päänvaivaa koirien kanssa olemiseen tottumattomien ihmisten vierailuista?

13 thoughts on “Koirien syntymäpäivät ja vaikeus kutsua vieraita

  1. Kun äidillä oli amstaffeja, niin kyllähän hänellä oli välillä päänvaivaa kun tuli vieraita, jotka eivät olleet tottuneet koiriin. Amstaffi kun vastaanottaa riemulla vieraat kylään. Varsinkin se ikikakara Tahvo. :D Amstaffeista vitsaillaankin, että ne keittävät kahvit murtovarkaillekin.

    Itse en tykkää, että koira hyppii päälle kun tulee ovesta sisään, mutta senkin hoidan rauhallisesti. Käännän koiralle selän aina kun se hyppää, enkä sano mitään. En siis millään tavalla provosoi koiraa siinä vaiheessa. Kun koira rauhoittuu, tervehdimme toisiamme ja voimme aloittaa seurustelun.

    Tykkää

    1. Hih, Benkku ja Tora kiittää <3

      Ja juuri noin. Ei todellakaan ole jees, että koirat hyppii, mutta onneksi tilanne rauhoittuu tosi nopeasti jos hyppimällä ei saa vastakaikua ja kivoja rapsutuksia vaan pelkän selän. Mä aina pyydän olemaan aluksi ihan huomioimatta koiria ja istumaan alas. Ei mene kuin hetki, niin koirienkin energiataso laskee, ainakin vähän :D

      Hahaaa, olisit muuten nähnyt, miten onnessaan Tora oli, kun tänään aamulla meille tuli huoltomiehiä. Lähdettiin siitä sitten lenkille ja jätettiin miehet työhön, ja lenkin päätteeksi nähtiinkin heidät jo pihalla lähdössä. Toralla alkoi miehet nähdessään heilua heti häntä, että eikun lisää moikkausta noiden kivojen miesten kanssa. Sisälle päästyään se tarkasti koko asunnon, että ihanko tosiaan ne jo lähti. Awwww <3 :D

      Tykkää

  2. Mä oon ollu mukulasta asti todella koirarakas ja menin aina käsi ojossa tervehtimään kaikkia koiria, lenkitin naapureiden koirat jne. Omaa koiraa ei ole kuitenkaan lapsuushaaveista huolimatta hankittua (ainakaan vielä). Viime vuosina oon kuitenkin tullut vähän varautuneemmaksi (vieraita) koiria kohtaan, ja niinkuin Minna sanoikin, niin teen aivan samaa riehakkaiden koirien kanssa; en ota mitään kontaktia ennen kuin rauhotutaan, sitten voin kapsuttaa vaikka loppupäivän :) <3 Tykkään siis edelleenkin koirista aivan älyttömästi, mutta kiinnitän niihin eri tavalla huomioita kuin aiemmin, etenkin siihen koiran omistajan toimintaan. Eikös se niin ole, että paras kasvattaja on se, kellä ei omia lapsia ole :'D

    Mutta onnittelut pojjjjille, he ovat vallan suloisia <3

    Tykkää

    1. Just noin on tosi hyvä tehdä kierroksilla käyvien koirien kanssa! :) Ja ymmärrän todellakin, mäkään en koskaan sinänsä pelkää koiraa, vaan pelkään sellaista parivaljakkoa, jos näen, että koira ei ole omistajan hallinnassa. Sillä ei ole koirarakkauden kanssa mitään tekemistä, että usein koiria on sellaisilla, joille ne eivät kuuluisi :/

      Tykkää

  3. Mulla oli aiemmin säännöllisesti hoidossa sellanen 60kg rakkaudenkipee mötikkä. Ongelma iski siinä vaiheessa jos se vaistos et joku ei koiristä tykkää/pelkää/on epävarma,sillon neiti alko automaattisesti paimentamaan niin voimakkaasti et vieraat ei päässy ees sohvalta ylös :D Tuo niiden vaisto on niin jännä! Sulla on niin söpöjä mussukoita,en kestä noita ranskiksien korvia :D ♡

    Tykkää

    1. No vitsi älä!! En voi ymmärtää, miten herkkä esim. Beni on tossa! Tosin sitä pystyy huijaamaan, jos vaan tulee Euroopan omistajana meille sisään, vaikka vähän jännittäisikin :’D

      Tykkää

  4. Musta nää sun koirasynttärit on ehkä maailman paras juttu, olisin ollut pettynyt, jos ei olisi tullut postausta! Tällaisia positiivisia juttuja voisi moni toteuttaa elämässään, yleensä mitä hullumpi ajatus sen parempi. :D

    Tykkää

  5. Meillä on koirapuistossa pieni porukka ja järjestetään koirasynttärit aina siellä. Se jolla on juhlat eli vaikka Hipulla, vie ihmisille kahvia, makkaraa tai täytekakkuja. Koirakaverit saa aina herkkuja tai herkkupussit kotiin viemisiksi. Minusta tämä on kiva tapa ja ei ainakaan tule kotiin sotkua ;) ja eläimet saa leikkiä keskenään :)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s