Mä olen pitänyt itseäni aina suhteellisen hyvin säilyneenä ikäisekseni. Viime aikoina on kuitenkin myönnettävä, että 17-vuotiaan pikkusiskon olemassaolo ei ole nostanut omaa itsetuntoani. Mun pikkusisko on mun silmään maailman kaunein, hän on mua 10 senttiä pidempi ja hänen jalkansa ovat yhtä pitkät kuin mun kroppa yhteensä. Sisko harrastaa kilpaurheilua eli kroppa on myöskin sen mukainen. Itse olen viime vuosina harrastanut liikuntaa joogaa ja koiralenkkeilyä lukuun ottamatta surullisen vähän. Ja joo, sen huomaa. Siskossa ja mussa on aika paljon samaa näköä ja sanonkin aina, että hän on paranneltu versio minusta :D Olen viime aikoina alkanut arastella yhteiskuvissa olemista, kun jotenkin olen aina päätä lyhyempi ja sata vuotta vanhemman näköinen.
Olin viime viikonloppuna siskon karatekisoissa Tallinnassa. Olin vielä toipilas karsean tautini takia ja iho tuntui vanhentuneen kuumeen ja sairastamisen vaikutuksesta kymmenen vuotta. Liikuntahallissa katselin kahdeksan tuntia nuoria, treenattuja tyttöjä ja naisia ja tunsin itseni TODELLA vanhaksi ja rupsahtaneeksi. Ei siis todellakaan mitään itsetunnon kohotusta meikäläiselle. Hauskinta tässä on se, että olin 17-vuotiaana itse ihan saman näköinen kuin nämä nuoret urheilijat. Treenasin itsekin 7-9 kertaa viikossa ja tottahan se on, että tuon ikäisenä tytöt näyttävät ihan hullun hyvältä. Ja toisaalta kyllä mä uskon, että jos vetäisin edelleen kovat treenit jokaisena viikonpäivänä, näyttäisin ihan erilaiselta edelleen.
Paluumatkalla odoteltiin isän ja siskon kanssa Tallinnan laivaterminaalissa, että päästäisiin laivaan. Viihdytimme siskon kanssa itseämme katselemalla vanhoja kuvia ja molemmat päivittelimme, miten nuorelta mä näytin. Olin katsomissamme kuvissa 29-30-vuotias. Sisko totesi vitsillä, että kyllä hän tietää olevansa nyt parhaimmillaan ja tästä se alamäki alkaa :D Mä sanoin siihen, että älä huoli, mullakin se rupsahtaminen on tapahtunut vasta kolmenkympin jälkeen. Sisko katsoi mua aidosti ihmeissään ja totesi painokkaasti, että ”et sä OLE rupsahtanut! Näytät vanhemmalta kuin näissä kuvissa, mutta et sä ole rupsahtanut!” Hän oli ihan tosissaan, ja vitsi mulle tuli tuosta kommentista hyvä mieli. Sillä hetkellä tajusin itsekin, että ei luonnollinen vanhentuminen ole sama asia kuin rupsahtaminen, eikä vanhemmalta näyttäminen ole välttämättä mitenkään negatiivista, vaan LUONNOLLISTA.
Menneen viikon olen katsonut itseäni armollisemmin silmin. Mä olen 35-vuotias ja on ihan ok näyttää 35-vuotiaalta.
Mitä ajatuksia teillä on vanhenemisesta? Onko muilla tällaista iltatähtisiskoa, jonka rinnalla oleminen vaatii hyvää itsetuntoa? :)
Kuvituksena ne kuvat, joita siskon kanssa tuolla laivaterminaalissa katselimme.
Miss Piggy`s Pearls 
Voin kuvitella, että itselle tulee samanlaisia fiiliksiä kun oma sisko täyttää 17 ja itse täytän 35. Asiaa ei auta, että hänellä on nappisilmät ja tummanruskeat hiukset kun itse on tämmöinen perus ”hailakan sävyinen” suomalainen eli maantien väriset hiukset ja harmaat silmät :D Toivottavasti muistan tämän postauksen sitten muutamien vuosien päästä :)
Ja en kyllä uskonu, et olisit 35! :D mielikuva ollut siinä 30 rajamailla :)
TykkääTykkää
Hahaa, me ollaan siskon kanssa ”hailakoita” onneksi molemmat :D Ja kiitos!
TykkääTykkää
Mun mieltä niin lämmitti viime vuonna, kun kuulin ihmisten luulevan mua tyyliin 23-26 -vuotiaaksi :D Oikeastihan olen 33 :P
TykkääTykkää
No uskon, että lämmitti :D
TykkääTykkää
Mulla on varmaan aivoissa joku geeni, jonka takia mulla ei ole ikäkriisiä. Tai mun aivot on ohjelmoitu jotenkin, sillä huomaan usein katselevani nuoria ihmisiä ja miettiväni, etten missään nimessä haluaisi olla sen ikäinen. Siis onhan he nättejä joo, mutta en koe itseäni silti yhtään rumemmaksi, pystyn vain miettimään sitä, millainen itse olin tuossa iässä, haluaisinko olla, en todellakaan. Millaisia asioita kävin päässäni läpi yms. Joo ei. :D
TykkääTykkää
Mäkään en haluaisi olla 17, mutta välillä kyllä tuntuu, että haluaisin olla 17-vuotiaan näköinen :D Mutta tämä on mullakin varmaan vaan vaihe, joka menee ohi :)
TykkääTykkää
Mulla oli ikäkriisi kolmekymppisenä. Tunsin itseni ikälopuksi, nuoruus ohi ja sen mukana kaikki kiva…nyyh. Nyt, kun alan lähestyä uhkaavasti kuuttakymppiä (ikäkriisiä pukkaa raskaasti), olisin tosimielelläni vaikka nelikymppinen. Silloinhan ollaan vielä nuoria! Omat lapseni ovat kolmenkympin molemmin puolin, ja tuntuvat aika keskenkasvuisilta (sori vaan). Niin se perspektiivi muuttuu;)
TykkääTykkää
Hahaa, ei mitään! Ymmärrän pointtisi, koska itse ajattelen nyt, että apua kaksikymppiset… :D
TykkääTykkää
WHAT, sä oot 35?! En tosiaan olisi uskonut, oon mieltänyt sut paljon nuoremmaksi! Että ei todellakaan voi puhua rupsahtamisesta : D
TykkääTykkää
Muhahahahaaaa!! :D
TykkääTykkää
Mäkin yllätyin, että olet 35 v. Ei siis huolta rupsahtamisesta :)
TykkääTykkää
Haha JESS :D
TykkääTykkää
Hei! Minullakin oli kolmenkympin tienoilla ikäkriisi. Teetätin vielä kaikennnäköisiä ihme hoitoja kasvoille silloin. Olen nyt 49-vuotias ja se tietenkin näkyy. Varsinkin jos en hoida kasvojen ihoa, mitä onneksi ei tapahdu usein. Silloin jos olen sairaana, ihon hoito pakosti jää huonommalle. Jos vertaan vanhoihin valokuviin nykyistä olemusta. ..rahat meni silloin täysin hukkaan. Mielestäni ikääntyminen on asia, joka pitää ensimmäiseksi hyväksyä. Elän terveellisesti. Liikun kohtalaisen paljon, ulkona pääsääntöisesti, syön terveesti jne. Nämä klassiset (tylsät) ohjeet:D. Itselleni, Urheillut olen parinkymmenen vuoden ajan todella rankasti. Nyt viimeisen kolmen vuoden aikana on urheilu vähentynyt radikaalisti, kun ikää tulee. Kroppa näyttää nuoremmalta ja virkeyttäkin piisaa. Kasvoista näkee, että en ole enää 30-vuotias. Haittaako minua se? Ei haittaa enää. Saisin ”pois” iästäni erilaisilla esim. Pistoshoidoilla ym. Konsteilla huijattua muutaman vuoden. Tiedän senkin. Mielestäni se olisi omalla kohdalla turhaa. Olen syntynyt tällaiseksi, näillä ominaisuuksilla, ja sen pitää riittää. Jokainen tekee tietenkin, mitä haluaa ja voi. Nyt voin olla tahditon, mutta on hiukan hupaisaa tai noloa, jos joku 50-vuotias ” leikkii” nuorta (mikä minkin ikäistä nuorta). Tiedät luultavasti, mitä tarkoitan? Nuorekaskin voi olla, mutta sekin voi mennä överiksi. Itse koitan voida hyvin ja olla tasapainossa. Nykyajan ulkonäkökeskeisyys on oma lukunsa, josta en nyt kirjoita enempää. Jokaisen pitäisi riittää itselleen sellaisena kuin on. Itsestä huolehtiminen on silti tärkeää, kunhan pysyy kohtuudessa. On joskus hyvä miettiä, mitä teki ennen ja mitä entisestä on voinut vaikkapa oppia. Kirjoituksesi oli hyvä. Laitoit minut ainakin miettimään asioita. Kyllä sinä näytät minun silmääni erittäin hyvältä. Älä turhia stressaa.
TykkääTykkää
Olipas hyvä kommentti, kuin monta kertaa ajatuksella. Huomaan itsekin (vaikka siltä ei tämän postauksen valossa kuulostakaan), että suhtaudun itseeni armollisemmin ja tasapainoisemmin nyt kuin nuorena. Miten sitä ei silloin oikein osannutkaan arvostaa itseään?
Tiedän kyllä mitä tarkoitat. Osalla on oma vahva tyyli ja se on tosi jees, mutta sellainen päälleliimattu pakkonuorekkuus ei näytä kovin hyvältä.
TykkääTykkää
No sä et kyllä ole millään mittapuulla rupsahtanut, mitä ikinä se tarkoittaakaan!! :’D :’D
Mulle ikääntyminen fyysisesti näyttäytyy lähinnä sellaisina pieninä juttuina, juonteiden lisääntymisenä ja siinä ettei iho anna enää anteeksi jatkuvia huonoja yöunia ja laiskottelua hoidossa. Noin muuten mä olen tästä joskus kirjoittanutkin, mutta en haikaile menneitä. Jotenkin tuntuu tässä iässä niin paljon paremmalta monet asiat, etten toivoisi edes ulkonäöllisesti sitä mitä oli vaikka 10 vuotta sitten. Sitäpaitsi, omasta mielestäni mä näytän paremmalta kuin silloin, ja sehän on ainoa mielipide jolla on väliä! Tämä tosin pitää paikkaansa muutenkin, oikeesti ystävistä jotka olen tuntenut kauan valtaosa on nykyään löytänyt tyylinsä ja itsevarmuutensa ihan eri tavalla. Kyllä siis keksin itsestäni paljonkin vikoja jos alan miettiä, mutta tosiasia on se, etten juuri koskaan mieti enää nykyään. Enkä etenkään vertaa itseäni 17-vuotiaisiin koska no, mä en ole 17! Älä sinäkään. :)
TykkääTykkää
Sama mieltä, itsekin pidän sata kertaa enemmän nykyisestä tyylistäni kuin mikä mulla oli vaikka kaksikymppisenä! Samoin pienet asiat eivät todellakaan haittaa samalla tavalla, vaikka sitten välillä tuleekin tällaisia epävarmuuskausia. Nytkin luulen, että sairastelun ryydyttämä olemukseni oli jotenkin viimeinen niitti tälle. Iho ei joo todellakaan anna anteeksi samalla tavalla kuin ennen :D
TykkääTykkää
Mä täytin syksyllä 31, mutta ilmeisesti esim. duunissa valtaosa pitää mua monta vuotta nuorempana. Oletan sen johtuvan kukkivasta naamasta ja pukeutumisesta. Mä siis painelen toimistolla mm. Aku Ankka -huppareissa (ihana kun on duuni, missä ei oo pukukoodia!!)
Nyt syksyn mittaan koen että ikä on alkanut enemmän näkymään taas naamassa, mutta se johtunee varmaan enemmän yleisestä väsymyksestä ja helpottaa toivottavasti taas kevättä kohden. Jouduin siis viime keväänä ostamaan elämäni ensimmäisen peiteaineen tummien silmänalusten takia.
Yleisesti ottaen olen kuitenkin viimeisen parin vuoden aikana ollut tyytyväisempi ulkonäkööni kuin koskaan aiemmin. Väitän myös, että 30 täyttäessäni olin ulkoisesti parhaimmillani. Kai se ikä kuitenkin tuo sitä armollisuutta ja itsevarmuutta :)
TykkääTykkää
”Kai se ikä kuitenkin tuo sitä armollisuutta ja itsevarmuutta :)”
Se on just eikä melkein näin! Nuorena murehdin paljon enemmän ulkonäköäni, vaikka siihen oli paljon vähemmän syytä :)
Aku Ankka -huppari :D
TykkääTykkää
Itse huomaan ikävuosien lisääntymisen siinä että kasvonpiirteet muuttuvat. Muistuu mieleeni oman äitini sanat jotka hän mulle joskus teininä sanoi että vanhempana tulen näyttämään ihan isäni äidiltä … Silloin nauroin mielikuvalle koska mummollani oli ”roikkuvat kasvonpiirteet” mutta niinpä vaan huomaan poskipäiden linjan laskeneen!
Itse ei näihin perinnöllisiin asioihin hirveesti voi vaikuttaa, ne on vaan hyväksyttävä.
Toisaalta mulla ei ole ryppyjä juurikaan eli on niitä hyviäkin geenejä siunaantunut.
Summa summarum ; jos itsestään pitää huolta noin muuten, ettei lyö perusasioita ihan lössiksi, kyllä ikävuodet minusta saa näkyä. Ja jos vuosien tuomat asiat kovasti häiritsee, voi opetella häivyttämään niitä ja korostamaan hyviä puolia , joita jokaisesta kyllä löytyy.
Mä olen opetellut meikkaamaan käyttäen korostus- ja häivytystuotteita luoden kasvojen linjaa uudelleen ja korostan ruskeita silmiäni, jotka tiedän kasvojeni hyväksi asiaksi.
Sanon viel että minäkin olisin arvioinut ikäsi todellista ikääsi nuoremmaksi !!
TykkääTykkää
Word. Mullakaan ei juuri rypyt näy, mutta juuri tuo kasvonpiirteiden muuttuminen on se juttu! Just noin, pidetään perusasioista huoli ja korostetaan hyviä asioita kasvoissamme, juuri niin!! :)
TykkääTykkää
Ajatuksia herättävä postaus, tekisi itsenikin mieli kirjoittaa postaus ajatuksista joita tekstisi ja nämä saamasi kommentit herättivät. Minullahan on kaksi nuorta aikuista tytärtä jotka ovat lähes täydellisiä (siis muutenkin kuin vain äidin mielipiteen perusteella ;-) ) ja ihaillen ja mukamas vähän kateellisena heitä katselen. En minä oikeasti ole tietenkään kateellinen koska ymmärrän kyllä, että oma aikani parikymppisenä oli ja meni aikoja sitten ja ihmisen täytyy ymmärtää elää tätä päivää. Huomaan kyllä harmittelevani sitä, että en silloin vähän alta ja päältä parikymppisenä osannut itse arvostaa itseäni tavalla jonka olisin ansainnut enkä osannut nähdä itseäni sellaisena kuin nyt näen sen ikäisen itseni. Harmi, että sen vissiin vähän kuuluukin mennä niin….
En ajattele ikääntymistä juurikaan, meikatessa toki harmittelen roikkuvia ja ryppyisiä silmäluomia, vähemmän kimmoisaa ja epätasaista ihoa joka nykyään on täynnä aknen jättämiä jälkiä (minullahan oli yli kolmikymppiseksi oikein hyvä ja kaunis iho, kunnes aikuisiän akne tuli ja pilasi sen) mutta arjen keskellä ikä ei ole asia joka kävisi mielessä satunnaisia ajatuksia enempää.
Olen ylipainoinen ja se on asia johon haluaisin muutoksen ja sen tiimoilta tietenkin tulee ikäasioita mietittyä, koska iän lisääntyminen ei ainakaan helpota kilojen karistamista. Ikä näkyy myös kehossa ja jaksamisessa (vaikka tietenkin myös ne ylimääräiset kilot vaikuttavat asiaan). Joskus tuossa joulun aikaan tuli telkkarista ohjelma jossa PT lihotti itsensä jotta voisi paremmin eläytyä asiakkaansa laihdutusrupeamaan. Tässä tapauksessa naispuolisen PT:n olisi pitänyt lihottaa itseänsä suunnilleen saman verran kuin itselläni on ylimääräistä ja hän oli öpaut saman pituinen kuin minä. Kommentoin siinä sitten miehelleni joka tuli paikalle, että naisen pitäisi lihottaa itsensä tällaiseksi läskiksi kuin minä olen. Nuorempi tyttäreni totesi siihen, että ethän sinä ole läski! Se oli jotenkin tosi hämmentävää, koska minä _olen_ ylipainoinen ja itse koen itseni ”läskiksi” (ikävä ilmaisu, mutta itsestäni voinen niin sanoa).
No, ikä on vain numeroita ja se miten vanhenee on kai enimmäkseen itsestä kiinni. Paljon voi asiaan vaikuttaa omilla elämäntavoillaan ja valinnoillaan elämässään. Itse olen sitä mieltä, että menneitä on turha haikailla ja tätä hetkeä ei kannata pilata suremalla jotakin mille ei mitään voi. Tietenkin asioita saa ja on hyväkin ajatella ja pohdiskella, mutta ei niihin kannata jäädä vellomaan. Ainakaan pitkiksi ajoiksi! ;-)
TykkääTykkää
Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista! Mä en nähnyt tuota kyseistä jaksoa, mutta erään toisen näin, missä miespuolinen PT oli lihottanut itsensä. Mietin häntä katsoessani, ettei hän näyttänyt todellakaan huonolta siinä lihotetussa kunnossa! Ehkäpä sinulla on sama, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Muutama ylimääräinen kilo ei kyllä muuta ketään läskiksi. Ja ihana tytär, molemmat, sinulla <3
TykkääTykkää
Yökierroksella tässä vielä vaikka nukkua pitäisi. Siksi ihan nopea huikkaus, että kylläpä postausaiheen rykäisit minun 34-vuotissynttäripäivänä. :D Mahtava osuma! Omassa blogissa oli vähän sama teema, mutta aiheena 5 parasta asiaa yli kolmekymppisenä olemisesta.
P.s. Sä oot edelleen nuorekas! Vanhempi tietenkin, kuin 10 vuotta sitten, mutta yhdyn sanoihin, että et ole rupsahtanut!
TykkääTykkää
Haha joo, HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ :´D :`D
Ja kiitos <3
TykkääTykkää
Voin kyllä hyvin allekirjoittaa sun tekstin (ja ihailun siskoa kohtaan!!), vaikken suurin surminkaan haluaisi olla 17 😁😅😅
Oon toki aina ollut tyytyväinen omaan ikääni, mutta kyllähän ne vaan vuodet ja maan vetovoima tekee tehtävänsä.. Puhumattakaan nyt yövalvomisista! Onneksi on keksitty hyvät meikit, joilla saa huijattua ihon hehkuvaksi ja silmät kirkkaiksi 😂😂
Etkä sä oo rupsahtanu!!!
TykkääTykkää
Se on just näin. Kyllä ne kilometrit näkyy, ja toisaalta niiden pitääkin näkyä! Silti voi silloin tällöin miettiä, miten ihanan kimmoisa se iho oli 10 vuotta sitten ;)
Hyvät meikit on ihan parasta!! <3 :D
TykkääTykkää
Kyllähän ne nuoret, urheilevat tytöt ja pojat ovat vallan elinvoimaisen näköisiä. Itsellä tuon ikääntymisen on ehkä huomannut selviten siinä, että joka vuosi tulee enemmän ja enemmän harmaita hiuksia ja partakarvoja. Hieman pystyy nuorentamaan itseään ajamalla parran pois, mutta ei hirveästi. On jotenkin lohdullista, että omaan kehoon (ei nyt puhuta niistä partakarvoista) pystyy vaikuttamaan minkä ikäisenä tahansa.
TykkääTykkää
Kyllä, olet oikeassa! Elinvoima ja sellainen freesi tuulahdus on just se juttu, mikä tulee mieleen.
Ja hyvä pointti tuo, että omaan kehoon tosiaan jokainen pystyy vaikuttamaan!
TykkääTykkää
Täytän tänä vuonna 35 ja mielestäni olen vanhentunut kasvoilta selvästi. Mutta se kuuluu elämään :)
Muistan 18-vuotiaana olin ensimmäisessä työharjoittelussa ja eräs työntekijä kysyi nähdessäni minut olenko yläasteen tet-harjoittelussa :D :D Pitkään sai näyttää henkkareita, mutta ei enää :D
Et sä mitään rupsahtanut ole!! :))
TykkääTykkää
Haha joo, multakin kysyttiin vielä kolmekymppisenä papereita koko ajan. Nyt viimeisen parin vuoden aikana enää harvoin :D
TykkääTykkää
Minä täytän 30, nuorin sisko 13. Nämä viikon välein. :D
Mää jo säikähin otsikon lukiessa, että hui ku kuulostaa itsensähaukkumispostaukselta. Mun mielestä rupsahtaa on rumasti sanottu ihmisestä. Viinrypäle rupsahtaa kuivuessaan, mutta ihminen ei vanhetessaan muuta ku vaan vanhenee. Ite ainaki tykkään, ku vanhenen. Nuoruus on yliarvostettua!
TykkääTykkää
Hahaa jee, teillä on melkein sama ikäero sitten! :) Ja oot oikeassa tuosta rupsahtamisesta!
TykkääTykkää
Ikäkriisiä ei toistaiseksi ole ollut. Toisinaan toivoisin et olisi vielä kakskymppisen kasvot, valvotut yöt eivät näkyneet niin helposti. Ja meikki asettui kauniimmin. Mutta muita sen ajan ominaisuuksia en haluaisi takaisin kuten epävarmuus kropasta ja liika laihuus. Suurin ja nopein muutos kasvoissa ja kropassa tapahtui ensimmäisen lapsen jälkeen kun olin 25. Silmäpussit ilmestyivät ja jäivät, kropassa nahka löystyi muualtakin kuin mahasta. Silloin kuitenkin epävarmuus omasta kropasta hävisi. Moni ei usko kun sanon että on kaksi lasta, joten muutokset eivät taida näkyä kuin omaan silmään. Mielenkiinnolla odotan miltä näyttää nelikymppisenä 😀 Nyt olen vielä 30
TykkääTykkää
Tuon olen kuullut muualtakin, että epävarmuus vähenee tosi paljon lapsen saamisen jälkeen. Mahtavaa, että sullekin kävi niin :)
TykkääTykkää