Mun piti tänään kirjoittaa teille huulipunasta, mutta tämän hetken mielialani on sellainen, että en pysty saavuttamaan tarpeeksi korkeaa innostuksen tasoa, jotta postauksesta tulisi mitenkään kiinnostava. Tässä melankolisessa tilassa tuntuu sopivalta kirjoittaa meidän kotona viime viikkoina vallinneesta fiiliksestä, joka on vaihdellut alakuloisuuden, itkun ja pelon välillä. Meillä on nimittäin ollut koirille jääkausi.
Tora ja Benihän ovat molemmat leikkaamattomia uroksia ja ikäeroa niillä on vain tasan vuosi. Pikkuruinen ranskanbulldoggi Benkku on vanhempi, 3,5 vuotta ja Tora-amstaffi tosiaan vuoden nuorempi. Tora ja Benkku ovat parhaat kaverit, tai siis niin luulimme. Kunnes kolmisen viikkoa sitten niille tuli tappelu. Tappelu alkoi – yllätys yllätys -ruoasta, mutta sellaisessa muodossa, jota emme osanneet odottaa, nimittäin kauppakassista. Tulin keittiöön purkamaan kassia samalla hetkellä, kun näin koirien olevan aivan jännittyneenä ja silmänräpäyksessä Tora hyökkäsi Benkkuun kiinni. Saimme onneksi Toran nopeasti irti ja Benkku selvisi pintanaarmuilla. Ja mä sain melkein sydänkohtaukset järkytyksestä. Mutta tilanne jäi päälle.
Tora ilmeisesti tajusi tuolla hetkellä, että hetkinen, miksi tuo pikkujätkä on muka pomo, kerran olen kolme kertaa isompi, ja yritti aina tilaisuuden tullen kyykyttää Beniä. Ilmapiiri oli aivan järkyttävän räjähdysherkkä ja näin, miten Benkkua pelotti :( Tässä vaiheessa laitoin avunpyynnön tutulle koirakouluttajalle, joka suositteli kumpaisellekin jääkautta. Perään hän sanoi, että jos eivät välit sillä rauhoitu, niin se on huonompi juttu… (tulkitsin: toisesta täytyy luopua). Jääkausi tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että koiria ei saa huomioida. Niille ei saa puhua, niitä ei saa silittää, eivätkä ne saa nukkua sängyssä. Idea on pudottaa koira jälleen maantasalle siinä, että hän EI OLE pomo, eivätkä koirat selvittele keskenään välejään, koska ihminen on ykkönen jokaisessa tilanteessa.
Ensimmäinen ilta oli kamala. Mä katsoin suljetun oven takana telkkaria ja näin lasioven läpi, miten Benkku istui oven takana ja tuijotti mua, että miksi hän ei saa tulla viekkuun. Itkin koko illan ja musta ihan oikeasti tuntui siltä, että mä en pysty siihen. Onneksi sisko muistutti, että se on koirien parhaaksi ja tottahan se oli, että olin jatkuvasta tappelun pelkäämisestä niin loppu, etten voinut enää edes rentoutua kotona. Ensimmäinen yö oli kamala, kun Benkku koputteli melkein koko yön makuuhuoneen oveen, kun luuli meidän vahingossa unohtaneen hänet ulkopuolelle :(
Jääkausi on tälläkin hetkellä vielä käynnissä hieman lievennettynä, eli saamme jo käskeä ja kieltää koiria ja kummankin kanssa saa viettää lyhyehkön leikki/silityshetken päivittäin. Voimme myös jo käydä koirapuistossa leikkimässä. Vielä jää nähtäväksi, oliko tämä ratkaisu ongelmaan, mutta vaikutus on ollut todella iso jo heti alusta asti. Tora on selvästi alkanut kunnioittaa Benkkua taas enemmän ja mm. tulee sen viereen sohvalle varovasti, eikä suunnilleen kamppaa Benkkua alas niin kuin aikaisemmin. Jätkät myös nukkuvat aiempaa enemmän vierekkäin. Tappeluita tai karvojen nostamisia ei ole ollut.
Pakko olla rehellinen ja sanoa, että jääkausi on ollut ihan per***stä. Ihan kamalaa, kun toiset tulevat häntä heiluen sun luo ja pitää vain katsoa muualle. Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, että on todellakin kannattanut. Tässä on syy, miksei koirista ole pitkään aikaan tullut edes kuvia mun Instaan, kun enhän mä ole voinut niille antaa sitä huomiota, että menisin kameran kanssa eteen heilumaan. Kaikkeen näiden koirien kanssa joutuu… Saa pitää peukut pystyssä, että talossa myös pysyy rauha maassa!
Onko teidän lemmikeillä ollut tappeluita? Ja onko kukaan muu niin nössö, että itkee tällaisen takia?
Kuvat: Craig Wright
Miss Piggy`s Pearls 
Apua. Mulla rupes ihan rinnasta puristaan :( Toivottavasti tilanne ei pahene. Tsemppiä <3
TykkääTykkää
Kiitos paljon Taru! <3
TykkääTykkää
Voin täysin kuvitella sun tuskan, tsemiä sinne ja pidän peukkuja, että jääkausi tuottaa tuloksia! <3
TykkääTykkää
Jes, kiitos! <3
TykkääTykkää
Voi eiii :( Siis itehän vollottaisin silmät päästä jos pitäisi pistää meidän lättäpääneiti jääkausikuurille! :o
Voimia loppuajalle ja pidän täällä peukkuja, ettei tarvitse luopua toisesta pojusta kun kummatkin vaikuttavan niin ihanilta ja komeilta pojilta <3
TykkääTykkää
No sitähän ne ovatkin <3 Kyllä sitä kaikkeen joutuu näiden eläinten kanssa, huoh!!
TykkääTykkää
Täällä kans yks jonka sielu kuolis tollasessa,en todellakaan vois olla itkemättä! Koita vaan pitää katse maalissa,teet tän niiden takia :) ♡
TykkääTykkää
Joo, just näin, Yritän koko ajan ajatella, että tämä on niiden parhaaksi!
TykkääTykkää
Voi ei, toivottavasti tilanne rauhoittuu nyt lopullisesti tolla.<3
Meillä tuli kahden leikkaamattoman uros kisun välille tappelu. Alkoi ihan tyhjästä ja sen jälkeen pelkkää sähinää ja murinaa, jos toinen koitti mennä lähelle. Eivät vaan unohtaneet sitä kinaansa edes parissa viikossa ja kolme muutakin kissaa oli sitten tilanteesta ihmeissään. Kissakasvattaja neuvoi, että toinen kannattaa kastroida niin tilanne luultavasti rauhoittuu. Se sopi, koska toisen varalle ei ollut mitään suunnitelmia sen enempää. Sinä päivänä, kun toinen tuotiin eläinlääkäristä kotiin, tilanne palautui välittömästi ennalleen. Riitakaveri tuli hoivaamaan, eivätkä sen koommin tapelleet, ilmeisesti kyseessä oli reviirikiista, joka sitten selvisi, kun toiselta vietiin "pallit". Kissojen kanssa tämä on yksioikoisempaa koirien.
TykkääTykkää
Huhhuh. Tosi hyvä kuulla, että kastroiminen auttoi!
TykkääTykkää
Voi ei :( Toivon mukaan tilanne korjaantuisi tällä! <3
TykkääTykkää
Sanopa muuta…
TykkääTykkää
Onpas ikävä tilanne. Kuulostaa kyllä viisailta neuvoilta ja jos tilanne on alkanut jo parantua niin toivottavasti se siitä. Toisen leikkaaminen voi kyllä olla viisas ratkaisu, kahdella uroksella taitaa aika herkästi tulla nokkapokkaa. Tsemppiä!
TykkääTykkää
Joo, se on sitten seuraavana harkinnassa… Kiitos!
TykkääTykkää
Kuulostaa hirveältä, paljon tsemppiä tilanteeseen! Laitan täältä kans kaiken toivon peliin, että tilanne ratkeaa.
TykkääTykkää
Kiitos paljon <3
TykkääTykkää
No kyllä itkisin varmaan itekin ja olis todella hankala olla huomioimatta koiria. Ihan mielenkiinnosta, miten onnistui hihnojen laitto ulos lähtiessä ilman sen kummempia kontakteja? Mä kun ainakin pyydän aina istumaan ennen hihnan laittoa/pois ottamista.
Itsellä ei tällä hetkellä olekkaan,kun yks koira, mutta kun asuin vielä äidin luona niin siellä asusti sitten ton mun oman (leikatun)uros parsonin lisäks leikkaamaton uros sharpei. Ne ei koskaan kyllä ottaneet yhteen, vaikka sitä jännitettiinkin, kun tuo parsoni meillä oli jo ennen sharpein tuloa ollut pari vuotta ja se sharpei oli muutaman vuoden vanhempi, mutta hyvin tulivat tutustumisen jälkeen toimeen keskenään ja se sharpei jäikin ainoaksi parsoniani isommaksi urokseksi, jonka kanssa tuo tuli toimeen. Ei nimittäin puhettakaan, että tuon ego kestäis itseään isompia uroksia, nartut taas menee kaiken kokoisina :D Sillä sharpeilla oli myös hauska keino rauhottaa tuo mun sekopää, jos hänen mielestään meni leikit liian rajuksi; se ihan hellästi laitto isoon suuhunsa pienemmän pään ja painoi maahan sen aikaa, kun toiselta otti rauhottua :’D
Toivottavasti teillä nyt kuitenkin tilanne rauhottuu ja ei tule jatkossa enää uusia tappeluita. Mutta jos ei niin olisko teilläkin kuiteskin ennen toisesta luopumista harkittavissa toisen tai molempien kastrointi vai käyttekö näyttelyissä/onko jommalle kummalle toiveissa teettää pennut? Se nimittäin kyllä rauhottaa koiran luonnetta aikalailla, mutta kyllä vaikka tuo minunkin poika on kastroitu ihan nuorena niin se edelleen pyrkii tyttökoirien selkään ja menee sekasin, jos on juoksuinen tyttö lähistöllä, mutta noin muuten on kyllä rauhallisempi ja läheisyydenhaluisempi, kuin mitä oli pallien kanssa.
TykkääTykkää
Jääkaudessa on se hyvä puoli, että koira alkaa seurata omistajan eleitä ja toiveita tarkemmin. Esimerkiksi istumaan menevät jo siitä, että katsoo ja seisoo hihna kädessä :D Samoin ruoan kanssa, katse on riittänyt.
Toraa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, mutta Beniä ehkä. Tosin tietenkin mennään koirien terveys ja turvallisuus edellä. Täytyy tietenkin harkita kastraatiotakin.
Kuin liikuttavaa tuo toisen pään suuhun ottaminen, aww <3
TykkääTykkää
voi ei ymmärrän kyllä että tuntuu ihan hirveeltä :-( mulla ei ole koiraa mutta kani (oma pikkun nöpöhöpönassukka) löytyy ja ajatuskin siitä että sitä pitäisi ignorata tuntuu kauhealta varsinkin kun se harrastaa mun tuijottamista huomiota halutessaan ja nökkii silleen nenullaan aina kun haluaa silityksia.
TykkääTykkää
No just tuo tuijottaminen isoilla silmillä on IHAN KAUHEAA!! Ihana kuulla, että muutkin ovat tällaisia nössöjä höppänöitä <3
TykkääTykkää
Tsemppiä teille! Minä pidän peukkuja, että tilanne vielä iloksi muuttuu <3 Silloin kun itsellä vielä oli lemmikkejä, kissa ja koira, niin onneksi ne eivät keskenään tapelleet. Mutta jos olisivat ottaneet yhteen niin totta kai siinä olisi ollut sydän syrjällään. Ja ei ole yhtään hölmöä itkeä hankalaa tilannetta. Luonnollistahan se on huolehtia omista perheenjäsenistään, oli ne sitten karvaisia tai karvattomia.
TykkääTykkää
Kiitos <3
TykkääTykkää
Mää haluaisin kissaihmisenä tietää miksi koiria ei juuri koskaan leikata. Kissoillahan se on lähes normi ainakin, jos omistajalla on yhtään järkeä päässä. Ymmärrän toki, jos halutaan käyttää jalostuksessa, mutta jos on ihan lemmikkikoira niin tuntuu jotenkin hassulta, että omistajat haluaa mieluummin selvitä juoksuista yms muista jutuista kuin leikkauttaa lemmikkinsä. En siis kysy tätä vittuillakseni, vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta :)
TykkääTykkää
Luulisin että yleisin syy on se, että koiraa ei voi viedä kunnollisiin näyttelyihin, jos se on leikattu (paitsi jollain todistuksella, jossa kerrotaan, että kastrointi on tehty terveydellisistä syistä) ja mitään voittoja tuskin ainakaan varsinkaan leikatuilla uroskoirilla ei saa. Ja koiran kastrointi on myös paljon kalliimpaa, kuin kissan, tosin rahan ei pidä kyllä siinä asiassa olla esteenä, jos kastrointi parantais huomattavasti koiran elämänlaatua.
TykkääTykkää
Jep, tuo näyttelyjuttukin on monella syynä. Kallista lystiäkin kastraatio tosiaan on ja vaatii omistajalta vapaata töistä ym, vaikka tietenkin olen samaa mieltä siitä, että raha ei saa olla esteenä.
TykkääTykkää
Joo ymmärrän ja tietty saa kysyä! Itse leikkauttaisin narttukoiran jo kohtutulehdusriskin takia, siihen on kuollut useampi tuttu koira :( Lisäksi valeraskaudet ovat nartulle tosi raskaita ja voi tulla merkkailua ym. Beniä on ollut toive käyttää jalostukseen, niin siksi sen leikkaamista ei ole harkittu. Tora sen sijaan voisi kyllä mennä kastraatioon. Meidän vanhasta Riki-koirasta jäi vain vähän huonot kokemukset, kun se kastroitiin vasta kypsemmällä iällä. Sillä meni puolesta vuodesta vuoteen, ennen kuin hormonitoiminta tasaantui ja se oli tosi haluton ja masentuneen oloinen sen aikaa. Lisäksi painonhallinnasta tuli todella vaikeaa. Leikattu uroskoira tuntuu lihovan vain ajatuksen voimasta, ja sitten kun yritti pienentää ruoka-annoksia, Riki oksensi ”tyhjää mahaa” :P Mutta en tietenkään sano, että kastraatio olisi huono vaihtoehto tai poissuljettu juttu, ilman muuta on harkinnassa!
TykkääTykkää
Tsemppia! Ma olisin kylla varannut samantien myos kastraatioajan, en uskaltaisi jaada katsomaan, etta sattuuko uudelleen, kun jaakausi loppuu. Onneksi Beni selvisi vain pikku naarmuilla!
TykkääTykkää
Kiitos! Ja joo, silmät on kyllä saanut nyt olla selässäkin :P
TykkääTykkää
Toivottavasti helpottaa! Meillä meni vuosituhannen vaihteen tienoilla perheen kahden ensimmäisen terrieritytön välit poikki, eikä ne koskaan korjaantuneet. Eli tosi kiva ja helppo elää & asua niin, ettei koirista kaksi näe toisiaan. :D Harmi, ettei sillon ollut normi hakea apua ja tämmönen metodi olisi voinut tehdä tilanteelle jotain.
TykkääTykkää
Sanos muuta. Nykyisin onneksi kouluttajat eivät enää puhu ”ongelmakoirista” (huh mikä sana) ja he korostavat, että jokainen koira voi hyötyä siitä, että omistajaahan siinä koulutetaan :) Mä uskalsin itse ottaa kouluttajaan yhteyttä sen jälkeen kun tiesin Benin kasvattajankin niin tehneen. Ajattelin, että ehkä se ei sitten olekaan epäonnistumisen merkki vaan ehkä jopa fiksuutta :)
TykkääTykkää
Toivottavasti tilanne rauhoittuu. Uskon, että on hirveää olla huomioimatta koiraa ja varmasti vielä kamalampaa nähdä koiran olevan peloissaan omassa kodissaan. Oman koirani rähinäkäytöksen syy löytyi kipeästä selästä. Kivun hoito ja hieronta ammatti-ihmisen käsittelyssä on selkeästi rauhoittanut ja palauttanut koiraa taas omaksi itsekseen. Komppaan täysin tuota, että kouluttajat kouluttavat omistajia, eivätkä koiria. Itsekin olen joutunut opettelemaan kantapään kautta monta asiaa ja vielä ehkä noin sata vuotta menee siihen, että opin rentoutumaan itse, enkä ainakaan sillä stressaa koiraani lisää. Se on megavaikeeta! Pidän peukkuja, että teidän yhteiselämä saa jatkua sovussa, vaikka se maksaisikin jonkun pallit…
TykkääTykkää
Oho… Rähisikö sinun koirasi lauman jäsenelle vai vieraalle? Mahtavaa, että saitte avun! Meillä kävi kesällä koirahieroja ja Benin selkä on kuvattukin, joten syyn ei pitäisi olla siellä.
Juuri näin. Cesarin sanoin, omistajan pitää olla calm and assertive, niin koirakin rentoutuu. On muuten yllättävän vaikeaa, niin kuin sinäkin olet huomannut!
TykkääTykkää