Avautumista · Lifestyle

Pinna kireällä 

Nyt on sellainen fiilis, että on pakko avautua. Tiedättekö sen tunteen, kun kurkussa on sellaista painetta, joka on pakko saada oksennettua ulos. Kun tuntuu, että kaikki ärsyttää. Miten kätevää, että mulla on tää blogi :´D Pahoittelut etukäteen rumasta kielenkäytöstä.

Todennäköisesti mun kyrsiintymisen takana on ihan muut, paljon isommat, jutut, kuin ne, mitkä tässä päällimmäisenä ketuttaa. Mutta avautuminen auttaa aina, oli ongelma sitten mikä tahansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tänään ottaa pannuun:

1) Tekosyyt
”En ehdi meikata koska lapsi/aikainen herääminen/aamulenkki/koirat.” Yhtään ihmisten aamukiireitä väheksymättä olen aika varma, että mikäli ihminen HALUAA, hän pystyy sen kolme minuuttia irroittaa aamustaan, että saa vaikkapa meikkipuuterin ja värillisen huulivoiteen levitettyä. Ottaa päähän, että esimerkiksi päivitellään huokaillen mun arkimeikkiä tyyliin, ”olispa mullakin aikaa”. Mun meikkiin menee alle vartti (ja se on oikeasti todella basic) ja tarvittaessa saan sen tehtyä viidessä minuutissa, vaikka bussissa. Samaan kategoriaan menee ”En voi joogata, koska en ehdi mennä tunnille.” No joogaa kotona? ”En voi, koska koirat ei anna mun olla rauhassa.” Mene toiseen huoneeseen/laita koirat toiseen huoneeseen/joogaa koirien kanssa. :D ”No emmääää…”

Ja ettei kenellekään jää epäselväksi, se on aivan täysin jokaisen oma asia, jos ei halua meikata/joogata whatever, mutta sitä ei tarvitse verhota marttyyrimaisten tekosyiden taakse. Voi sanoa, että en halua tai valitsen tehdä sillä ajalla jotain muuta. Ja se on ihan täysin jees. Tästä päästäänkin aihe kakkoseen:

2) Marttyyrimeininki
”En millään voi pitää lounastaukoja töissä, koska mulla nyt on näitä töitä niin hirveästi.” Öö, kaikilla on! Totta kai joskus on sellaisia päiviä, ettei yksinkertaisesti ehdi, mutta näin pääsääntöisesti ne työt kyllä odottavat, ja lounastauon ajasta ei yleensä saa palkkaa, joten ihan turha nälkäisenä sitä aikaa käyttää ikävien ajatusten hautomiseen kun ei niitä töitäkään jaksa tehdä 247 ilman ruokaa ja taukoja. Todennäköisesti olet pienen breikin jälkeen tehokkaampi loppupäivän eli win-win. Tähän samaan kohtaan menee myös mm. se, että mennään lääkärin kirjoittaman sairausloman aikana töihin kuolemantaudissa siksi, kun ”ei ne pärjää siellä ilman mua”. Uskallan väittää, että useimmissa tapauksissa kyllä pärjää! Kukaan ei tule siitä jälkikäteen kiittämään, jos tappaa itsensä työnteolla.

3) Töksäyttely ja vittuilu
Niinku oikeasti, miksi pitää?! Ystävällisyys ei maksa mitään. Monesti ihminen mainostaa nyt vain olevansa suorapuheinen, mutta minusta suorapuheisuudella ja mänttiydellä on kyllä ero. En myöskään ymmärrä, miksi pitää tavallaan nolata toinen vastaamalla kysymykseen silmien pyörittelyllä ja huokaisulla, että hei haloo, etkö sä tätäkään tiennyt. Eikö voi vain vastata ja auttaa? Kauheen vaikeeta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4) Minä MINÄ minä
Me kaikki tiedämme sen ihmisen, joka saattaa jopa itsestään puhumisen lomassa kysyä, että ”mitäs sulle?”. Ilahdut (ja yllätyt hah), että sinulta kysytään ja alat kertoa. Ehdit sanoa puolitoista lausetta, kun tämä tyyppi jatkaa lausettasi, että ”no nimenomaan, mullakin oli just sejase…” Ja sinne meni sinun kuulumisillesi varattu aika. Todella kuluttavaa. Kenenkään ei tarvitse olla toisten roskis, ja jopa niin kiltti ihminen kuin olenkin, olen tajunnut tämän.

5) Kilpailu siitä, kenellä menee huonoiten
En tarkkaan tiedä miksi, mutta mä näen punaista aina, kun joku (asiallisesti) valittaa jostain asiasta, ja hänet hiljennetään välittömästi sanomalla, että mutta hei tajuutsä, että mulla on NÄIN-JA-NÄIN! Eli tyyliin mä en voi olla surullinen ja huolissani koirani sairaudesta, koska jonkun muun koiralla on VIELÄ pahempi sairaus. Tai että normaalia työviikkoa tekevä ei voi olla väsynyt, koska joku muu tekee ylitöitäkin. Toki valittaminen ei aina ole se rakentavin tapa, ja asioilla on hyvä olla mittasuhteet, mutta se, että jollakulla muulla tässä maailmassa menee vielä huonommin, ei tarkoita, että toisen murheet voi mitätöidä. Inhoan sitä, että toisen ihmisen tunteista sanotaan, että hei, sä tunnet väärin.

Huhhuh phuuh, HELPOTTI!

Mikä sua ärsyttää just nyt?!

29 vastausta artikkeliin “Pinna kireällä 

  1. Veikkaan, että kaikki voivat allekirjoittaa nuo kohdat ihan vain sen takia, että kaikki noin myös tekevät. Enemmän tai vähemmän.

    Tykkää

    1. Kyllä, varmasti näin! Ja yleensähän juuri sellaiset piirteet muissa ärsyttävät, joiden kanssa itselläkin on tekemistä. Mutta tällä postauksella tarkoitin lähinnä sellaisia ihmisiä, joille vaikkapa marttyyrius on krooninen olotila ja ilmenee suunnilleen kaikessa, mitä tekee.

      Tykkää

  2. Haaa, loistava avautuminen :-D Mua ei just nyt ärsytä mikään, koska KESÄLOMA! Mutta ihan noi samat asiat on joskus ärsyttäneet tiettyjen ihmisten kohdalla, joten feel u! :P

    Tykkää

  3. Mulla menee hermot itikoihin! En saa enää nukuttua öitä kun öisin alkaa itikkahyökkäys. En tiedä mistä tulevat mutta viimekin yönä heräsin kahdelta ja samoilla silmillä mennään edelleen…

    Tykkää

    1. EIKÄ!! Mä tiedän ton, sen iiiiiiiiiiiyyyyyyyyyy-ininän, joka lakkaa aina, jos sytyttää valot etsiäkseen ääneen aiheuttajaa. Sitten kun sammutat valot ja menet takas sänkyyn, avot, se alkaa taas! Aaaarhg!

      Tykkää

  4. Hyvä kirjoitus ja ovat kyllä pipoa kiristäviä asioita jokainen.
    Mua ärsyttää tällä hetkellä eniten laiskat ja välinpitämättömät ihmiset, jotka teettävät muilla kaikki työt. Voi että se sitten sapettaa, kun päivästä toiseen seuraa ihmisten röyhkeyttä. Ja sanominenkaan ei auta,hemmetti!
    Onneksi pääsin nyt kesälomalle, niin saa päätä kiertävää vannetta kummasti löysättyä ;)

    Tykkää

    1. Hei joo. Ton olisi ehdottomasti pitänyt olla postauksen kohta kuusi: ihmiset, jotka eivät hoida hommiaan! :´D On todella raivostuttavaa itse yrittää, yrittää ja yrittää, mutta ei auta oman osuutesi hoitaminen, kun joku toinen tekee työsi ja yrityksesi tyhjäksi. Ehkä ihan SUPER ärsyttävää!! :D

      Tykkää

    1. Hei, mua kiinnostaa tää! Mitä ärsyttävää asiakkaat tekee kassalla? Mä en ole koskaan ollut kassalla. Aika jouhevasti nykyään jonot kulkee kaupoissa, kun korttipäätteitä osataan käyttää ja ne on nopeampia kuin alkuaikoina. Lähimaksaminen pikkuostoksille on ihan sikaässä asia myös. Silloin kun korttipäätteet oli uusia ja teknisestikin hitaampia kuin nykyiset, niin maksuprosessi oli välillä koetteleva.

      Tykkää

    2. Haa! Mun kassa-ajoista on kymmenisen vuotta, eli silloin kassa veti kortit lukijaan ja kuitit piti asiakkaan allekirjoittaa. Maksamiseen ei juurikaan liittynyt ongelmia, mutta muutama juttu kyllä ärsytti/nauratti, mm:

      – Jengi ei osannut laittaa välikapuloita. Jos/kun kassa ei huomannut, missä vaihtui toisen asiakkaan ostoksiksi, niin kauhea alkoi huokailu tai valitus.
      – Kun kysyi ”pankki vai luotto” niin pankki sanottiin reippaalla äänellä, mutta luotto kuiskattiin. Se mua nauratti ihan hulluna :D
      – Kassalle valitettiin IHAN kaikesta, eikä riittänyt, että kerroit soittavasi henkilön pullonpalautukseen/tuomaan ostoskärryjä ulkoa sisään/mitäikinä, koska se oli aina KASSAN syy.
      – Se, ettei oltu punnittu tuotteita, eikä myöskään jaksettu itse lähteä punnitsemaan, vaan kassa joutui jättämään pitkän jonon odottamaan ja lähtemään punnitsemaan sitä vesimelonia.
      – Se, että asiakas ei tervehdi vaikka itse tervehdit iloisesti.

      Mulla taitaa olla tosiaan kassa-ajoista liian kauan, kun ei tule kauhean paljon ärsyttävyyksiä edes mieleen :D

      Tykkää

    3. Itselläni ”kassatätinä” tulee ärsyttävistä asiakkaista ekana mieleen just se, että ei millään voi edes sitä heitä ja kiitosta sanoa kassahenkilölle ja toinen on just ne asiakkaat kun joku pikku juttu on myymälässä hänen mielestään huonosti niin tullaan ihan naama norsunvitulla räyhäämään kassalle, vaikka ihan asiallisellakin sanomisella asia varmaan korjaantuisi. Vaikka sen siinä kassalla ollessa tietää ettei niitä asiakkaitten juttuja kannata ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, mutta tottakai tunteet ne on meilläkin ja kyllä sellaisesta räyhäämisestä vähintäänkin alkaa posket punottaa, kun kaikki tuijottaa siinä ympärillä :D

      Tykkää

  5. Ihan samat asiat ärsyttää itseäkin! Lisäksi välinpitämättömyys ja ylimielisyys mistä tahansa asiasta tai ihmisestä ärsyttää. Lisäksi se, ettei kunnioiteta toista. Samoin sellaiset toisten päälle puhujat jotka ovat tosiaan näitä minä MINÄ minä -ihmisiä. Ja tuo että lauotaan päin naamaa ihan mitä tahansa ja sitten ollaan puolustuskannalla: ”etsä huumoria tajuu, älä viitti olla tuollanen…” kun itse kysyy mitä tuolla kettuilu-kommentillasi tarkoitit. Aaargh :D

    Tykkää

  6. Toi ”suorapuheisuus” ärsyttää kyllä todella. Senhän ei _pitäisi_ antaa ärsyttää, koska toinenhan siinä itsensä tyhmäksi ja mäntiksi tekee laukomalla asiattomuuksia mutta silti. Eniten ärsyttää se, kun itse erehdyt sanomaan jotain vähänkin kritiikiksi tulkittavaa, niin johan on suoraan puhuja nokka solmussa. Se suoraan puhuminen kun tuntuu olevan sallittua vain yhteen suuntaan.

    Toinen vannetta kiristävä ominaisuus on jostain käsittämättömästä syystä kumpuava ylemmyys toisia kohtaan. Yhdistyy usein tuohon ”suorapuheisuuteen”, että minä tässä ylempänä ihmisenä voin sinulle näin täräyttää ja ohjeistaa elämässä. Ja usein tällaiset ihmiset tuntuvat olevan hyvin kapeakatseisia ja käsitys elämästä hyvin mustavalkoista. Ite mieluummin yrittää ajatella asioita kokonaisuuksina ja mihin mikäkin asia mahdollisesti vaikuttaa. Tai mistä joku voi johtua ja ratkoa asioita syvemmällä analyysillä kuin sillä pintaraapaisulla, jolla kaikki näyttää niin hiton yksinkertaiselta. Ai mutta nyt alkaa tää suoni tykyttää siihen tahtiin, että katkaisen täältä tähän. :D

    Rentouttavaa juhannusta sinulle ja toivottavasti ärsytykset lientyy! ;)

    Tykkää

  7. :D Oot niin asian ytimesssä, voisin puhua näistä samoista aiheista vaikka koko loppuvuoden :D Iso peukku tekstille ja tsemppipeukku sulle :) Yleensä itse koitan laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja antaa ihmisten olla muutenkin tyhmiä, mutta välillä tulee tosiaan noita ”hei haloo” -hetkiä, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :’D Toivottavasti avautuminen auttoi, rentouttavaa juhannusta ;)

    Tykkää

    1. Pitäisi itsekin muistaa useammin tuo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Yleensä onnistuukin, mutta kun tarpeeksi paljon ärsyttää, niin ei voi vaan antaa olla :D

      Avautuminen auttaa aina! :D Ihanaa juhannusta sullekin!

      Tykkää

  8. No Amen. Ja lisätään vielä listaan tyhmät/itsekkäät/välinpitämättömät ihmiset liikenteessä. Pyöräilijät, jotka odottaa, että autoilijat väistää kun he AJAVAT suojatien yli. (Erityisesti) Keski-ikäiset miehet, joiden mielestä kaikki muuta ajavat hitaasti/huonosti ja yrittävät aina etuilla parkkipaikkajonossa. Ja sit vielä viimeisin, joku fiksu kolarin ajanut (ei tainnu käydä mitään), joka jätti 120km/h alueella vaivaisen 100m päähän kolaripaikasta kolmion, terv. oli vähällä etten rysäyttänyt omalla autollani kolaroidun auton perään. Huoh. Opetelkaa liikennesäännöt ja nostakaa katse pois omasta navasta.

    Tykkää

  9. Kuvittelenko vaan, vai ovatko neloskohdan minäminäminä-tyypit lisääntyneet vuosi vuodelta? Tuntuu, että vain ihan lähimmät ihmiset kyselee enää toisten elämästä ja kaikki muut tilittää ainoastaan omastaan. Ei mun mielestä ”ennen” oltu tommosia. Ja sama asia näkyy ylipäätään elämässä ja vaikkapa liikenteessä; oma napa on tärkein, muista ei tarvi välittää yhtään.

    Tykkää

    1. Hmm, hyvä kysymys. Mä luulen, että eivät ne ole lisääntyneet, itse ainakin vasta hiljattain olen tajunnut, että sellainen ei todellakaan ole jees. Aiemmin olen vaan kilttinä kuunnellut, niellyt ja toivonut, että ehkäpä ne munkin kuulumiset vielä joskus kiinnostavat. Nyt olen tajunnut, että jos ihminen on monta kymmentä vuotta ollut tietynlainen, hän ei todennäköisesti siitä muutu. :(

      Tykkää

  10. Nuo ’minä minä’ -ihmiset on työkavereina erityisen ärsyttäviä, koska he myös tietävät kaiken parhaiten ja asiat tehdään heidän tavallaan. Eikä ihmisen edes tarvitse puhtaasti olla tällainen ’minä minä’, kun hän kuitenkin tietää. Ehkä tässä kirjoittaa sellainen tyyppi, joka ei jaksa kiistellä asioista, ellei ne ole erityisen tärkeitä. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, ja olenko vain nössö.

    Ehkä eräs versio tästä minäminä -tyypistä on se, joka ajattelee, että kun hänen kohdallaan jokin asia on näin ja näin, niin kaikilla muillakin se on niin. Esimerkki auttaisi tietysti asiaa, muttei nyt tule hyvää mieleen… En tunne näitä kuin yhden, mutta hyvin pitkältä ajalta tunnenkin. Ei erityisen ärsyttävää välttämättä, ainakaan, jos kuulija on leppoisalla tuulela, mutta ihmetyttää joka kerta :)

    Tykkää

    1. JUURI näin, kannattaa valita taistelunsa! Aivan turha käyttää energiaa sellaiseen väittelyyn, joka ei johda yhtään mihinkään. Mä mieluummin siinä vaiheessa hymähdän (ja ehkä pyöritän vähän silmiäni haha), ja siirryn ajattelemaan jotain muuta, kivempaa.

      Mä en myöskään voi sietää tyyppejä, jotka oman kokemuksensa perusteella ovat (yleensä monenkin) tietyn asian asiantuntijoita. Ei yhden ihmisen kokemus nyt ihan vielä ole yleistettävissä :D

      Tykkää

Jätä kommentti