Kävin vähän aikaa sitten sellaisen keskustelun, joka herätti miettimään yhtä asiaa vähän enemmänkin. Olimme erään kanssabloggaajan ja siskoni kanssa kahvilla, ja keskustelu siirtyi samana iltana pidettävään pr-tapahtumaan. Keskustelu kulki kutakuinkin niin, että hieman negatiivissävytteisesti mietimme, että onkohan siellä sellaista samanlaista tylsää kuin x:nkin tapahtumassa oli ollut. Ihan varmaan ei edes ole goodie bageja tai sitten vain joku yksi tuote. Onkohan siellä tarjolla edes kahvia. Äh onko pakko mennä.
Onneksi sisko oli porukassa mukana, koska vaikka hän oli hiljaa, tajusin, miltä me kuulostimme. Kiittämättömiltä ja varmaan ihan helvetin ärsyttäviltä. Sanoin sitten fiilikseni ääneen ja sisko totesi, että joo, hän kyllä jo vähän kuuntelikin…
Bloggaajat ovat viime aikoina todenteolla ymmärtäneet oman arvonsa. Monelle ei enää riitä se yksi ripsiväri ja ”näkyvyys” vaan bloggaamiseen suhtaudutaan kuten työhön ja työstähän kuuluu saada kunnon korvaus. Totta on, että jos yritys antaa bloggaajalle vaikka sen ripsivärin, ovh 16,90 €, ja bloggaaja kirjoittaa tuotteesta blogiinsa, jossa käy tuhansia lukijoita kuukausittain, on kyseessä aika hemmetin halpa mainos. Toisaalta ilmiö on ehkä johtanut siihen, että myös viikko sitten aloittanut bloggaaja kokee, että hänenkin kuuluu heti saada kaikki ja kaikkea, mitä viisi vuotta blogannut kaverikin saa. En sano, että missään näistä tavoissa on sinänsä mitään pahaa, pohdin vain sitä, mitä yritysten kasvava kiinnostus blogeja kohtaan on tuonut mukanaan. On ihan luonnollista, että blogitapahtumia vertaa tiedostamattaankin toisiinsa ja välillä eri yritysten toimintatavat eroavat kuin yö ja päivä ja tätä on minusta ihan ok päivitellä. Pilalle hemmoteltu kakara ei kuitenkaan saa olla, note to self.
Olen saanut itseni aiemminkin kiinni siitä, että isosta pr-tapahtumasta tullessani marisen sitä, kun blogitestiin saamani tuotteet painavat niin paljon. Tai tapahtumaan piti herätä niin aikaisin. Sitten tajuan, miten naurettavalta kuulostan ja pidän leipäläpeni kiinni. Yritän muistaa arvostaa tilannetta, jossa olen, mutta arvostaa kuitenkin myös blogiani niin, etten suostu naurettaviin ehtoihin, joita valitettavasti vieläkin bloggaajien sähköpostilaatikkoihin kilahtaa. Sarjassamme kirjoita viikon sisällä tällaisia-ja-tällaisia kuvia sisältävä postaus verkkokaupastamme, jossa pitää olla vähintään viisi suoraa linkkiä ja kaksisataa sanaa. Saat ehkä kiitokseksi alennuskoodin jos hyvä tuuri käy. Juu ei.
Mulla olisi sananen sanottavana myös bloggaamiseen liittyvästä kateudesta ja huonoista käytöstavoista, mutta jätetäänpä ne avautumiset seuraavaan kertaan :D
Miten on, ovatko bloggaajat kiittämättömiä?!
Kuvituksena on blogin kautta saatuja tuotteita. Kuvien tuotteet eivät liity tekstissä esitettyyn :D
Miss Piggy`s Pearls 
Hyvä puhe! Taitaa olla niin että missä tahansa viitekehyksessä välillä sortuu unohtamaan ympärillä olevat todelliset raamit. Terveen lapsen äiti narisee väsymystään tai täysipäiväisessä työsuhteessa oleva työntekijä ulisee kun ei ole riittävästi vapaa-aikaa. Esimerkiksi.
Itse olen välillä peilannut omaa bloggaamista työn kautta. Tiedän olevani etuoikeutettu kun voin tehdä monipuolisesti työtä kauneuden ympärillä, mutta välillä tuskastun siihen, miten monelta kannalta asioita pitää käännellä, ennen kuin ne ovat julkisia. Murhe sekin, mutta oikeutettu vai ei – sanopa se. :)
Ja rakkaan pisteliäitä terkkuja täältä kauempaa, josta hyvin harvoin pääsee kekkereihin osallistumaan. ;)
TykkääTykkää
Juurikin näin. Tavallaan inhoan sellaista ajatusta, että ei saa valittaa, koska jollain on asiat huonomminkin. Jokaisella kumminkin on se oma henkilökohtainen helvettinsä, eikä kukaan muu saa tulla sanomaan, miltä jonkun asian pitäisi tuntua. Nyt eksyttiin vähän aiheesta, anteeksi :D
Siinä mä kyllä tunnen itseni etuoikeutetuksi, että asun pk-seudulla ja mulla on mahdollisuus päästä suurimpaan osaan tapahtumia, joihin saan kutsun. Olen monesti miettinyt, että harmittaa ihan varmasti, kun ihania juttuja jää välimatkan takia väliin :(
TykkääTykkää
No riippuu varmasti ihan bloggaajasta! :’D No mutta tosissaan, mä huomaan tavallaan samaa ilmiötä siinä että olen kokoajan enemmän tietoinen siitä mitä haluan. Ilahdun tuhat kertaa enemmän yhdestä just eikö melkein sopivasta ja kiinnostavasta jutusta jota haluan ehdottomasti kokeilla ja josta kirjoittaa, kuin valtavasta kasasta ’ihan ok’ -juttuja. Kosmetiikkavaranto on aikaa sitten saturoitunut siihen pisteeseen etten tosiaan tarvitse mitään, ja tuotteessa täytyy olla jonkinlainen it-factor että kiinnostun, oli se sitten merkki, joku uusi keksintö tai erityisen mielenkiintoinen sävy. Tykkään sellaisesta systeemistä jossa kaikille ei jaeta sitä samaa, isoa goodbagia, vaan jokaiselle vaikka sitten se yksi juttu joka iskee eniten. :)
TykkääTykkää
Olen huomannut ihan saman: olen tullut valikoivammaksi. Toisaalta pidän sitä ihan hyvänä asiana, koska eihän se ole kenenkään etu, että suostuu vastaanottamaan tuotteita, jotka eivät kiinnosta. Eihän niistä silloin tule kirjoitettua.. Fiksumpaa yrityksille on tietty lähettää tuotteitaan niille, joita ne kiinnostavat. Tykkään kanssa eniten, jos saa itse vaikuttaa lähetettäviin tuotteisiin, se on win-win :)
TykkääTykkää
Mun mielestä jos on kutsuttu jonkin tuotteen lanseeraustilaisuuteen tai pr-tilaisuuteen, on sanomattakin selvää, että bloggaajille annetaan se tilaisuudessa esitelty tuote/tuotteet kokeiluun. Siksihän se on pr-tilaisuus. Ja blogipostaukset ovat sen tuotteen peeärrää.
Mikäli tuotetta ei tule jostain syystä x, kyllä siitä saa olla ihmeissään. Eikä se ole kiittämättömyyttä.
Sanotaan, että tikulla silmään kuka vanhoja kaivelee, mutta nostan esiin tässä järkkäämäni miitin Turussa menneenä keväänä. Näin järjestämisen eteen ison vaivan ja kun vielä samana iltana kuulin, että osalle osallistujista bagissä oli liikaa tuotteita, silloin koin että nyt ollaan ehkä vähän kiittämättömyyden äärellä. Liikaa tavaraa goodiebagissa? Ongelma kai tämäkin sitten. Ehkä sitä kultaista keskitietä on vaikea löytää, joskus ei tule tuotteita ollenkaan ja sitten joskus tulee ihan liikaa. Meikä syyllistyi tähän viimeksi mainittuun. Mutta oppia ikä kaikki, jos ikinäkään koskaan enää järkkään mitään miittiä, tiedän etten lähde hulluttelemaan bagien koon kanssa. Ja pitää vielä sanoa, että Turun miitissä suurin osa osallistujista oli todella tyytyväisiä ja se tuotti mulle erittäin hyvän mielen ja oli mulle hyvin iso asia. Mutta niinkuin elämässä yleensäkin on niin, että kaikkia ei vaan voi miellyttää ja se on vaan kylmä fakta.
TykkääTykkää
Mun oli pakko heti vastata tähän sun kommenttiin, koska haluan painottaa, että narinani bägin koosta ei tapahtunut Turussa, vaikka miitin tuotteita kuvassa onkin. Siksi kirjoitin loppuun, että kuvat ja teksti eivät liity toisiinsa :) Jos miitti on jonkun bloggaajan järjestämä, ei käy mielessäkään alkaa inistä bägin koosta tai painosta, koska tiedän, että järjestäjä on ison vaivan nähnyt hyvää hyvyyttään vapaa-ajallaan. Tällainen ajatus on mulla liittynyt ihan toisen tahon (firman) järjestämään tilaisuuteen ja olen senkin heti karkoittanut pois päästäni huonon omantunnon saattelemana. Mutta joo, kaikkia ei tosiaan voi miellyttää, niin se vaan menee.
TykkääTykkää
Jottei kukaan keksi linkittää meidän vastauksia toisiinsa (koska en edes päässyt Turkuun osallistumaan, nyyh!), niin omassa kommentissani puhuin siis pr-toimistojen toimintatavasta, en bloggaajien itsensä järjestämistä miiteistä. Niissä ei tietenkään ole tarkoituskaan että jokaiselle bloggaajalle olisi joku kohdennettu tuote, koska sellaisten valitseminen ei tiettykään ole kanssabloggaajan työtä. :) Miittien järkkäilyssä on varmasti ihan hullu työ, hattua nostan jokaiselle joka sellaisen homman hoitaa! :)
TykkääTykkää
Juu, en siis meinannutkaan, että tämä sun teksti millään muotoa sivuaisi Turun miittiä :) esitin vaan tämän esimerkkinä siitä, että se oli kiittämättömyyttä nitistä liian suuresta määrästä ilmaista tavaraa, ottaen huomioon että osallistuminen oli täysin vapaaehtoista ja jos kassin koko ahdisti, niin sen olisi voinut antaa eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa tai sitten olla vastaanottamatta sitä kokonaan. Mutta pitää ajatella, että jos elämän suurimmat ongelmat piilee liiallisen ilmaiskaman määrässä, silloin on elämässä vissiin aika hyvin asiat ;)
TykkääTykkää
No noin se nimenomaan on, kuten viimeisessä lauseessa kirjoitit!!
TykkääTykkää
Vähän ohi aiheesta: Itseä tällaisenä täysin ulkopuolisena seuraajana jotenkin hämmentää kaikki stressaus, jota välillä lukee blogeista ”kirjoitanko vääristä asioista?”, ”onko tyylini väärä?”, ”iik, en ole postannut viikkoon”, ”kuulunko oikeaan blogijengiin?”, ”ei kai kukaan vaan luule, että markkinoin?”. Lisäksi vielä ne blogimaailman taustalla pyörivät konfliktit, joista sitten lukee vain postauksien sivulauseissa.
Itse seuraan varmaan 90% suomalaisista kosmeblogeista ja kellään ei pitäisi olla mitään ressattavaa mistään. :) Ihania tekstejä juuri omalla tyylillä, niitä haluan lukea.
Sitten se varsinainen asia, eli synninpäästö postauksen aiheeseen: tämä on vapaaehtoistoimintaasi, jota teet omaksi iloksesi ja käytät oman vapaa-aikasi. Jos joku PR-homma ei nappaa, ei sinne tartte mennä. Jos harrastaisit vaikka tanssimista, niin ei niillä paskoilla tanssitunneilla tarvitsisi käydä. Vaikka se olisi ilmaista. Toki nyt valittamisen voi ehkä jättää minimiin. :)
TykkääTykkää
Niinpä, olet oikeassa, harrastushan tämä mulle on. Enpä ajatellutkaan tuolta kannalta asiaa :D Myös siinä komppaan, että turha kitinä on aika usein no-no. Välillä on hyvä päästää höyryjä, mutta sitten palata taas ruotuun ;)
”Kuulunko oikeaan blogijengiin”, ahhah no hei NIINPÄ :D
TykkääTykkää
Ehkä nämä ovat niitä kuuluisia ensimmmäisen maailman ongelmia ;) Eli kun oma ympäristö on tietynlainen eikä välittömiä ongelmia esimerkiksi toimeentulon, ruoanhankinnan, sairauksien tai suojan suhteen ole niin ne ongelmat kehitetään siitä ympäristöstä. Sen huomaa kyllä ihan kaikilla muillakin kuin bloggaajilla, kuinka monta tyyppiä esimerkiksi tänä kesänä on valittanut kamalasta säästä, joka nyt on maailman mittakaavassa oikeasti aika pieni asia.
Mulle bloggaaminen taas tarkoittaa sitä, että mulla on tietty ammattitaito siitä ja se kehittyy koko ajan. Mitä enemmän erilaisissa tilaisuuksissa ramppaa, sitä enemmän niitä tulee asetettua linjaan keskenään ja arvioitua ihan ääneenkin. Kun niissäkin osa on aika kamalia tapauksia ja osa taas ihan huippujuttuja. Ja tavallaan just se ammattitaito ja monissa tilaisuuksissa käyminen tuo juuri sen oikeuden arvostella ja arvottaa tapahtumia keskenään: ulkopuolisen silmään se voi vaikuttaa turhasta valittamiselta, mutta itse bloggaamiseen huonolla tapahtumalla voi olla suuri vaikutus.
Musta myös PR-henkilöille ja muille tapahtumajärjestäjille tekisi ihan hyvää kysellä välillä palautetta järjestämistään tapahtumista, jotta homma kehittyisi johonkin suuntaan.
TykkääTykkää
Täytyy vielä jatkaa, unohtu pari asiaa :D
Sen mä taas koen kiittämättömyydeksi ja tavallaan myös ammattitaidottomuudeksi, että tilaisuudessa vaan pyörähdetään paikalla ja just ja just jaksetaan ottaa se goodie bag vastaan. Ymmärrän, että joillain niitä tilaisuuksia vain on niin paljon, mutta sitten pitäisi kyllä priorisoida ja oikeasti perehtyä siihen tuotteeseen/lanseeraukseen jota on tullut katsomaan. Se on sekä PR:n että lukijoiden arvostamista ja musta ihan hyviä käytöstapojakin, että ottaa mahdollisimman paljon selville tyrkytetystä tuotteesta ja perehtyy asiaan.
TykkääTykkää
Olen täysin samaaa mieltä siitä, että ei ole jees saapua naama nurinpäin tilaisuuteen, jonka eteen on nähty paljon vaivaa, ja sitten poistua vartin jälkeen bägi kourassa. Jos ei ole oikeasti aikaa, kannattaa priorisoida. Sitten kaikki ovat tyytyväisiä, myös tilaisuuden järjestänyt yritys, joka aivan varmasti haluaa, että jengiä oikeasti kiinnostaa esiteltävät tuotteet!
Ja niinpä, eivät bloggaajat ole ainoita valittajia ja mielensäpahoittajia, sitä tuntuu olevan liikkeellä ihan joka ympyröissä :P
TykkääTykkää
Mielenkiintoista pohdiskelua. Saahan sitä kriittinen olla tilaisuuksien osalta, ei kai se huono asia ole. Suomessa jos jotain kriittistä palautetta antaa, niin helposti on vain turhasta marisija, sen olen huomannut. Joten täällä ei yleensä saa kyllä sanoa kissaakaan yhtään mistään, pitää vaan olla tyytyväinen. Bloggaajilla on merkitystä ja olen sitä mieltä, että saavat kyllä arvonsa tunteakin ja että korvauksiakin pitää työstä saada.
Samalla on pakko kompata msesin kommentteja. Tuntuu hassulta, että joku kantaa huonoa omaatuntoa hitaasta päivitystahdista tai tauosta tai että kirjoittaa ehkä jonkun mielestä epäkiinnostavasta aiheesta. En itse ainakaan osaa sanoa, mistä haluan lukea. Se niin kovasti riippuu, miten aihetta on käsitelty ja miten juttu on kirjoitettu. Tykkään eri blogeista eri syistä, esim. Siamese Lipstickin perusteellisuudesta ja hintatiedoista, Karkkipäivän syvääluotaavista analyyseista (tosin matka- ja ruokajutut ei sitten nappaa yhtään, mutta sehän on vain minun ongelmani, ei suinkaan bloggarin). Sinun blogissasi taas on oma fiiliksensä, jota en osaa oikein nimetä, ehkä sellainen positiivisuuden aura, joka heijastuu eri aiheisiin mukavasti. Viilankantoluvan itseironia puhuttelee taas omalla tavallaan. Tässä nyt vain muutama esimerkki, on monia muitakin, joita luen ja joista tykkään, mutta kaikista vähän eri syistä.
TykkääTykkää
Olen samaa mieltä, kriittinen saa olla jos palautteen esittää asiallisesti ja rakentavasti.
Omasta mielestäni en ole kauheasti pahoitellut muutaman päivän taukoja tai aihepiirejäni, mutta hyvä kuulla, ettei sellaisia pahoitteluja ja stressailuja tarvitakaan teidän mielestänne.
Kiitos tavasta, jolla kuvasit blogiani, tuli hyvä mieli. Mäkin koen rikkautena suomalaisten kauneusblogien koko kirjon, me täydennämme tavallaan toisiamme, jolloin 1+1=3 :)
TykkääTykkää
”Totta on, että jos yritys antaa bloggaajalle vaikka sen ripsivärin, ovh 16,90 €, ja bloggaaja kirjoittaa tuotteesta blogiinsa, jossa käy tuhansia lukijoita kuukausittain, on kyseessä aika hemmetin halpa mainos.”
Joo halpa mainos, mutta aika pieni työ myös bloggaajalle kirjoittaa postaus yhdestä ripsiväristä.
TykkääTykkää
Niin, no miten asian näkee. Yhden postauksen tekemiseen täytyy laskea ensin kuvien ottaminen, niiden käsitteleminen ja valitseminen, tuotteen testaaminen useana päivänä, tuotetietojen etsiminen ja lopulta tekstin kirjoittaminen. Helposti aikaa kuluu kaksi tuntia per postaus ja lisäksi tietenkin tuotteen testaamiseen kulunut aika. Toki tuo kaikki on kivaa, mutta en silti sanoisi, että se on ns. pieni työ :)
TykkääTykkää
Mä sanoisin myös että huomioon kannattaa ottaa se työmäärä, joka on blogin eteen nähty ennenkuin blogi on saanut sellaisen määrän lukijoita, että ylipäänsä mikään taho vaikkapa sen ripsarin bloggaajalle haluaa lähettää. Yleensä blogia on tässä vaiheessa kirjoitettu useampi vuosi, jotain ihan poikkeuksellisia bloggaajia lukuunottamatta. Hauskaa hommaa se tietenkin on. :)
TykkääTykkää
Totta Linda! Ja unohdin muuten mainita ajan, joka menee yhteydenpitoon yrityksen kanssa ja kommentteihin vastaamiseen ;)
TykkääTykkää
Hyvä Jäbä!! Hieno kirjoitus ja note to self. Itehän oon onneksi todella nöyrä ja aina kiitollinen :-D NOT Mulla se valitus vaan liityy muihin asioihin… Täytyy vvähän tsempata itekin!
TykkääTykkää
Muahhahahahahhaaa!! Jesh, tänks :)
TykkääTykkää