Tämä on ehkä aika hassu postausaihe, mutta mä mietin, että olen blogissa hehkuttanut koiriani, niiden ylimaallista söpöyttä ja mitä kaikkea hattaraa niin paljon, että pieni reality check ei tee kenellekään pahaa. Homma lähti siitä, kun Toran isän omistaja mietti, että olispa kiva herätä koira kainalossa, mutta järjellä ajateltuna hän ei halua koiraa makuuhuoneeseensa. Mä en voinut olla miettimättä, että oikeasti, järjellä ajateltuna en OMISTAISI koiraa. Tässä pari syytä miksi.
En pidä kävelylenkeistä.
Niinpä, muakin naurattaisi ellei itkettäisi. Koiran ottamalla sitoudut lenkkeilemään sen kanssa joka jumalan päivä, säällä kuin säällä kolme kertaa päivässä. Ulos on lähdettävä vaikka olisit väsynyt, flunssassa tai telkkarista tulee paras ohjelma ever. Tai jos koiralla on vatsatauti, niin viisi kertaa yössä siihen päälle. Aika hassua, että ihminen, joka ei nauti ulkoilusta ja kävelemisestä, tekee sitä vapaaehtoisesti vähintään 1,5 tuntia päivässä. Toki koirien ulkoilun iloa on ihana seurata esimerkiksi koirapuistossa tai niiden ollessa vapaana. Mutta se puuduttava käveleminen. Yäk. Silti teen sitä koska on pakko.
Koira maksaa maltaita.
Ja nyt en tarkoita koiran hintaa, vaikka pakko myöntää, että 1800 euroa eläimestä on kyllä aika helkkaristi. Laskin pikaisesti, että pelkkä koiran ruokkiminen maksaa helposti 400 € vuodessa ja päälle tulee tietenkin luut, namit, mahdolliset vaatteet ja tossut, tarvikkeet ja lelut. Benin vakuutus maksaa toiset 400 € vuodessa, minkä päälle tulee tietenkin vakuutuksen omavastuut ja rokotukset. Lisäksi on aina pakko olla vähän sukanvarressa, jos tulee yllättäviä kalliita sairastumisia kuten Toralla talvella.
Koti ei ole ikinä siisti.
Ne karvat. Se kuola. Ne lattialla lojuvat lelut. Vähän hankalaa ihmiselle, joka suuremmin välitä siivoamisesta. Puhumattakaan pentuajasta, kun et tee mitään muuta kuin siivoa pissaa, kakkaa ja rikkimenneitä tavaroitasi.
Huoli.
Se ei syönyt, onkohan se sairas? Se söi liikaa, onkohan se sairas? Se lepää lenkin jälkeen, eikä riehu, onkohan se sairas? Koira kun ei osaa puhua ja pyrkii vielä peittelemään kipunsa ihmiseltä, niin välillä saa olla ihan sydän syrjällään näiden kavereiden kanssa. Koiran sairauden takia et myöskään voi olla töistä pois ja on kyllä maailman kamalin tunne jättää koko yön oksentanut väsynyt koira yksin kotiin ja lähteä töihin :(
Jos pystyt elämään näiden asioiden kanssa, niin ota koira. Jos et, niin ymmärrän kyllä. Sanotaan, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta kyllä vaan on monta päivää, jotka voisin vaihtaa. Silti en kadu hetkeäkään päätöstä ottaa koira. Kyllä niiden kanssa aina plussan puolelle jää <3
Olen kuullut, että kesän kynnyksellä monelle tulee fiilis, että hei, loma tulossa, otanpa koiran sopivasti siiheksi. Sen enempiä harkitsematta. Kyllä siinä mennään metsään. Koiran ottaminen täytyy harkita aina todella tarkkaan ja myös miettiä, onko itsestä siihen, että sosiaalistaa ja kouluttaa juuri sen rotuisen koiran, joka on itsestä kiva. Kyllä voin sanoa suoraan, että esimerkiksi Tora-amstaffin pentuaika oli todella haastavaa. Yhdistettynä siihen, että isovelibulldoggikin oli vielä pentu ;) Huh, never again :D
Heräsikö ajatuksia?
Miss Piggy`s Pearls 
Hyvä postaus! Monta syytä miksi olen enemmän kissaihminen, en jaksaisi sitä lenkkeilyttämistä mikä tärkeintä, kouluttamista! Sitä ei mielestäni voi korostaa tarpeeksi. Ihmiset jotka eivät jaksa perehtyä koiransa kouluttamiseen ovat kyllä hämmästyttävän välinpitämättömiä. Eihän se ole lopulta koiran syy että se käyttäytyy huonosti mutta sille siitä kuitenkin huudetaan ja meuhkataan. Näitä näkee valitettavan paljon :( Meillä oli lapsuudessani koiria, kissa tuli taloon ollessani kahdeksanvuotias (ja elää muuten vieläkin, ja siinä ajassa on mennyt kolme koiraa!) ja ajan myötä olen vain kasvanut kammoamaan sitä kuolaa, kouhkaamista, hajua ja heiluvan hännän tiputtamia tavaroita :D Onneksi voin halutessani lenkkeilyttää äitini vehnäterrieriä jos joskus tulee koirafiilis.
TykkääTykkää
Jep. Oon myös ihan yllättynyt, miten monelta koiranomistajalta on perusasiat hakusessa tai eivät osaa lukea koiraansa yhtään. Koirapuistossa tulee näitä tilanteita paljon, kun välillä tekisi mieli vähän opastaa kanssaihmistä ;) En todellakaan itse ole mikään kouluttamisen esikuva, kaukana siitä. Mutta perusasiat pitää olla hallussa ja koiran elekielen opetteleminen on tosi tärkeää.
TykkääTykkää
Hyvä postaus, luettelit just nipun syitä, miksi oon enemmän kuitenkin kissaihminen, vaikka rakastan myös koiria. Yleensä tutun koira hoidossa viikon on hyvä reality check koirakuumeeseen. :D
TykkääTykkää
Se lenkkeily on mulle isoin juttu. Mä vaan EN pidä siitä. Ihan naurattaa miettiä, että olen vapaaehtoisesti laittanut itseni siihen tilanteeseen, että jatkuvasti saa olla lenkkarit jalassa menossa :D
TykkääTykkää
Hyvä postaus kyllä!
Itsellä on suuri labbis (”vain” 46kg), enkä kyllä vaihtaisi sitä mihinkään! Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, olen enemmän eläinrakas kuin lapsirakas. :D
Meillä tuo hurtta on älyttömä energinen, juuri tulin sen kanssa 5 kilometrin lenkiltä ja sen jälkeen sitten tuodaan leluja että leikitään vielä. Onneksi meillä on tosi iso aidattu takapiha, jossa sitä voi lenkkien lisäksi pitää irrallaan. Tietysti meillä on vielä jokaisen lenkin jälkeen pesu ja kuivaus, mitkä tuo oman kivan lisän lenkittelyyn…
Ja ne karvat… Kevään aikana varmaan tunnin välein lakaisin lattiat, harjasin aktiivisesti furminaattorilla, mutta silti niitä karvoja on joka paikassa lattialla, onneksi tuon karvat ei tartu vaatteisiin. :)
Vaikka välillä tuon kanssa hermot meneekin, en silti vaihtaisi sitä mihinkään! <3
TykkääTykkää
Jessus sentään, minkä kokoinen kaveri :D Mulla on ollut narttulabbis ja se painoi häthätää 30 kg.
Meilläkin on nyt käytössä furminaattori, kun bulldoggi päätti vaihtaa karvansa kokonaan. Se tykkää furminoinnista niin paljon, että sekoaa jo harjan nähdessään ja kääntyy samantien ympäri harjausasentoon :D
TykkääTykkää
Asiallinen ja hyvä kirjoitus. Kissat ja koirat on ihania… koirat teettävät niin rutkasti työtä verraten kissoihin, että moni ’raukka’ tai ajattelematon ihminen (lue: järjetön), ei saisi koiraakaan pitää edes. Moni ottaa koiran kilpaillakseen jostain sosiaalisesta statuksesta, lasten takia ym. että siksi tosi tärkeä aiheesi on. Luuleeko joku järkevä oikeasti (aikuisten oikeasti), että riittää kun laittaa ’raksuja’ kuppiin ja käyttää vähän kadunkulmassa koirulia, niin siinä se on? Minula on kissa ja tunnistan kaiken, mitä kirjoitat rahanmenostakin ja huolesta lemmikin terveyttä kohtaan. Siltikään kissa ei ole ’vähäinen’ vaivaltaan. Sekin on mitä suuremmassa määrin elävä olento, jolle pitää olla hyvä ja sen tarpeetkin ovat vähintään yhtä tärkeät kuin kanssaihmisen, josta välittää. <3
TykkääTykkää
Valitettavasti monelle tulee yllätyksenä, miten paljon aikaa ja vaivaa koiran pito oikeasti vaatii. Varsinkin ensimmäisen vuoden, kun et mitään muuta teekään kuin ulkoile, komenna ja kouluta, mutta ihan koiran koko elämän se tarvitsee lenkkejä, huolenpitoa ja seuraa. Mulla ei ole koskaan ollut kissaa, niin en osaa verrata, mutta varmasti siitäkin on paljon ”vaivaa” ja just rahanmenoa ja huolta.
TykkääTykkää
Voi, minua aina surettaa kun näen koiranomistajien vetävän koiraa hihnassa, kun koira haluaisi ulkoilla ja omistajat käy vaan käyttämässä hyvällä tuurilla vain nurkan takana ja aikaa menee se 5 min. Talvella yksi veti koiranpentua hihnassa, kun kävelin sen ohi (pentu olisi halunnut tulla nuuhkimaan ja tutustumaan), kynnet raapi asfalttia :( Pari päivää sitten, jo vanhempi (yli 80 v) köpötteli koiran kanssa, jälleen kerran raahaten, Kävivät vain talon nurkalla kääntymässä. Ärsytti..
Meillä koiraa käytetään 5 kertaa päivässä ulkona ja tietysti hengaillaan ulkona, kun on omakotitalopiha. Sateella onkin haastavampi juttu, kun jää katsomaan kuistille sadetta ja ei liiku mihinkään (ai miten niin vesi on ehdoton ei :D), sitten yleensä mennään takaisin sisällä tai odotellaan sateen hiipumista.
TykkääTykkää
Mä ostin Benille sadetakin juuri siksi, että se vihasi lenkkeilyä sateella. Nyt sitten jätkä kävelee iloisena keltaisessa sadetakissaan :D
Mä en myöskään ymmärrä sitä, että pieni koira ei muka tarvitsisi liikuntaa. Totta kai tarvitsee! Toki meilläkin esim. Toran ja Benin tarpeet on erilaiset, mutta kyllä Beni tulee onnellisena mukana niillä pisimmilläkin lenkeillä. Välillä vaan pitää muistaa pitää välipäivä, sen kyllä huomaa siitä, kun koirat vaan nukkuu, eikä riehu yhtään. Sitten otetaan yksi päivä iisisti ja taas jaksaa :D
TykkääTykkää
Mulla ei ole koiraa, vaan kaksi kappaletta kisuja ja toi huoli-kohta on se kaikkein karmein :( Aina saa olla sydän sykkyrällään ja tosiaan eläinlääkäri ei ilmaista huvia ole. Lisäksi olisin ehkä laittanut listaukseen myös hoitopaikan/hoitajan; vähänkin pidemmät matkat on mietittävä eläinten kannalta. Myös jatkuva karvan määrä ja sen löytyminen millon mistäkin pistää aika ajoin jurppimaan :D Mutta onhan ne mun vauvoja ja suuri on rakkaus <3 Koiran olen aina halunnut, mutta en tiedä, onko musta kuitenkaan niin suureen vastuuseen, ehkä siksi jäänyt hankkimatta ja eläinihmisenä olen haalinut vain kissoja, jotka häviävät huolenpidon määrässä varmaan vain ulkoilun osalta. Vastapainona keksit niille sitten tekemistä ja putsaat kakka-astiaa ;)
TykkääTykkää
Olet oikeassa, eläimen hoitopaikan löytäminen voi olla oikea haaste! Mä unohdin sen listasta varmaan siksi, että meillä on käynyt niin hyvä tuuri sen suhteen, että on useampikin loistava paikka, jonne Beni ja Tora otetaan mielellään. Ne menevät kylläkin aina eri paikkoihin hoitoon, ei niitä molempia kukaan jaksaisi :D Toralle kyllä on sinänsä hankala löytää hoitajaa, kun vaatii kokeneen ja vahvan hoitajan, että selviää vahvan amstaffin ulkoiluttamisesta. Onneksi tähän asti tuo puoli on mennyt helposti :)
TykkääTykkää
Mä toivoisin joskus lenkkikaveria, mutta sitten muistan miten puuduttavaa se oli vetää vuodesta toiseen niitä samoja lenkkimaisemia kun lapsuudenkodissa oli koiria. Joskus viikonloppuisin ajettiin autolla muualle lenkille ihan vaihtelun vuoksi.
Ja tosiaan, kannattaa vaikka ottaa jonkun tutun koirat viikoksi hoitoon ja katsoa, miltä se lenkkeily maistuu ennen ja jälkeen 10-tuntisen työpäivän.. Joo siihen katosi mun koirakuumeet :D.
TykkääTykkää
Jep, varsinkin syksyn pimeydessä samat kadut tuntuu joskus NIIN puuduttavilta. Mun mielestä aamulenkit on kaikkein vaikeimpia. Tai siis se, että joutuu heräämään puoli tuntia aiemmin kuin ilman lenkitystä ja puoli tuntia unta on jo aika paljon… ;) Eipä sillä, kyllä mä monesti iltaisinkin voisin maksaa jollekin siitä ilosta, ettei tarttis raahautua lenkille. Valoisaan vuodenaikaan homma onnistuu hyvin, mutta se syksy ja talvi… yäk :D
TykkääTykkää
Tämä oli kyllä oikein hyvä postaus! Itselläni on kaksi koiraa ja allekirjoitan kyllä nuo kaikki kohdat täysin. Ja vaikka on vakuutukset yms. , niin kun on huono säkä, niin koira loukkaa selkänsä ja joutuu neurologin leikattavaks siten, että saat pari satkua vakuutuksesta korvauskaton tullessa täyteen siltä kaudelta ja maksat itse sen lopun pari tonnia. Kokemusta on tästä tältä keväältä. Kannattaa olla sitä rahaa jemmassa, että voi sitten tarvittaessa hoitaa rakkaan ystävänsä kuntoon. Onneksi koirani kävelee taas ja pikkuhiljaa kuntoutuu leikkauksesta.
Monia päiviä todellakin vaihtaisin pois, mutta en ”osaa” olla olla ilman koiria. Meillä lapsuudenkodissani on aina ollut eläimiä. Koko aikuisikäni minulla on ollut pari koiraa. Maksaahan ne, mutta sellaista se nyt vaan on. Elämä ja eläminen maksaa.
Nytkin toinen on tuossa toivorikkaana kuikuilemassa, että joskos mentäis ulos. Koska keksiä tulee aina, kun tullaan takas sisälle :) Ja omien koirien lisäksi olen mukana muutaman rescueyhdistyksen toiminnassa. Ja toisaalta nuo oikeasti pakottavat minut liikkeelle ja ulos ja siten hoitavat myös fyysistä terveyttäni.
TykkääTykkää
Jep. Olen vähän pyöritellyt päätäni kun nettifoorumeilla kerätään välillä rahaa jonkun koiran x leikkaukseen, koska omistajalla ei olisi muuten varaa sitä tehdä. Toki ymmärrän, että iso kustannus sellainen on yhtäkkiä kenelle vaan, mutta kyllä myös koiran omistajan täytyy tiedostaa, että sellaisia kuluja voi ihan hyvin tulla. Mielestäni koiraa ei voi ottaa, jos sen kunnolliseen hoitoon ei ole varaa. Tiedän ihmisiä, jotka lykkäävät eläinlääkärikäyntejä seuraavaan palkkapäivään, vaikka koiran pitäisi päästä lääkärin heti.
Ja joo, hyvää mullekin lenkkeily tekee ja sen yritän aina muistaa. Mutta on se silti vaan välillä vaikeaa :D
TykkääTykkää
Hyvä postaus! :) Mä kyllä tykkään käydä Miin kanssa ulkona (se ei vaadi edes pitkiä lenkkejä), mutta tuo huoli! Se on kyllä välillä kamalaa. Juurikin tuo ”se ei syö, onkohan se kipeä. se oksensi, onkohan se kipeä. onko kakka normaalin näköistä? onko kakan tuijotus normaalin näköistä?” :DDD <3 Mutta koirat. Parhaita <3
TykkääTykkää
Kyllä, kyllä ne on parhaita <3 <3
TykkääTykkää
Henkeen ja vereen koiraihmisenä en osaisi ilman nelijalkaisia perheenjäseniäni elää, mutta herranjestas se pentuaikakin on rankkaa! Viimeksi olin unohtanut ihan totaalisesti, että se pentuhan ei tosiaan välttämättä nuku niitä 8-9 tunnin yöunia. Nuorin alkoi yöunille klo 23 ja heräsi aamupissille viimeistään klo 5. Siinä oli kyllä huumori vähissä :D Onneksi se oli vain vaihe, joka sitten meni ajallaan ohitse. Mutta on siinä pennun koulimisessa yhteiskuntakelpoiseksi muutenkin hommaa.
Mua ei niinkään harmita itteäni herätä aikaisin lenkkeilemään tai mitään, vaan suurimmat harmituksen tunteet liittyy esimerksiksi siihen jos on sairaana tai pakko tehdä illalla töitä, ja koirien lenkitys ja aktivointi jää vähiin. Eihän ne muutamaan tylsempään päivään kuole, mutta silti se tuntuu ankealta.
TykkääTykkää
Toran pentuaika oli ihan helvettiä! Se hortoili yöt läpeensä, vaihteli paikkaa ja aina kun se nousi, piti nousta perässä ellei halunnut, että pissa imeytyy yön aikana parkettiin tai koko asunto haisee kakalle. Torahan pääsi heti hyppäämään sänkyyn, joten kun se siinä päällä käveli, niin ei kauhean hyvin nukkunut. Huhhuijakkaa :D
Ja tunnistan tuon huonon omantunnon. Kaikkein kamalinta on, jos koirat joutuu olemaan keskenään työpäivän lisäksi vielä illallakin. Tätä kuitenkin tapahtuu ehkä kerran vuodessa, me ollaan illalla aina jompikumpi kotona just siks, että kyllä se 8 h yksinolo jo riittää. Viikonloppuisin sitten on mieluiten kotona, kun kerrankin koirien ei tarvitse olla keskenään. Onneksi meitä on kaksi, niin saadaan hyvin sovittua menot niin, että suurimman osan viikonlopuista jompikumpi on kotona :)
Mä ehkä luistaisin pitkistä lenkeistä useamminkin, mutta mies on niin natsi sen suhteen, että koirien pitää saada PALJON liikuntaa, että se potkii mutkin aina liikkeelle :D
TykkääTykkää
Hyvä postaus, koiria (ja muita eläimiä!) otetaan ihan liian hätiköiden ja sen kummempia miettimättä :( Rahaa on oikeasti aina oltava varalta jemmassa ja se huoli.. Aina se kamala huoli, kun koira ei käyttäydy ”normaalisti” eikä se voi kertoa, mikä mättää…
TykkääTykkää
Joo, koiran hoito on aivan TOLKUTTOMAN kallista. Valitettavasti lemmikin hyvä hoito on nimenomaan rahakysymys, kun taas ihmisiä hoidetaan erikoissairaanhoidossa puoli-ilmaiseksi. Koiran tehohoito Viikissä on sellaisessa vuorokausihinnassa, että pitää olla todella varakas, että siitä selviää :P
TykkääTykkää
Tosi hyvä postaus. :) Niin suloiset kaverukset. <3 Juurikin järkisyistä en ole ottanut lemmikkiä, pitäisi olla enemmän tilaa, vakituiset tulot, ehkä joku jonka kanssa jakaa vastuu ja enemmän aikaa. Joskus vielä mulla on kissa tai kaksi ja ehkä koirakin. :)
TykkääTykkää
Mäkin haaveilin koko opiskeluajan koirasta, mutta tiesin, ettei se olis oikein koira kohtaan, eikä itsellä olisi ollut niin rahaa kuin aikaakaan. Kyllä sunkin lemmikkiaika vielä tulee :) <3
TykkääTykkää
juuh… No meikkiksen koira teki yhtenä vuonna 5000euron laskun. Tuli synnynnäisten/lapsuudenaikasten vikojen takia iso hammasremontti. Sitten vielä polviremppa päälle. Luonnollisesti epilepsia ja allergia pistää lekurilla ramppaamaan myös… Yms kaikki lentävät pikkuviat siihen päälle. Ruuaksi kelpaa vain kallein markkinoiden allergiaruoka. Yms yms…. Mutta, en vaihtaisi päivääkään pois.
TykkääTykkää
Jep… Oikein kuulen sen äänen, kun sirukortti työnnetään kortinlukulaitteeseen :P
TykkääTykkää
Niin, ja hampaitten putsaus kahdesti vuodessa kotihoidosta huolimatta! Ei ole sekään ilmasta…
TykkääTykkää
Asiaa! Ja rutkasti syitä, miksi en ota koiraa vaikka pidän niistä kovasti ja mulla on melkein aina ollut koira. Toisaalta lähes saman listan voisi kirjoittaa lapsista ja mulla on niitäkin, vaikka en edes erityisemmin pidä lapsista:D Siis silleen kategorisesti, että voisin olla päiväkodissa töissä tai sydämeni sulaisi aina kun näen vauvan. Sen sijaan koiranpennut on kyllä järjestään söpöjä -nukkuessaan:)
TykkääTykkää
No niin on! Itse oon niin höhlä, että katselen ranskisvauvojen kuvia ja haaveilen uudesta pennusta. Vaikka ei ole kovin kauan, kun vannoin, että EI uutta koiraa moneen vuoteen. Ne on vaan just nukkuvina niin syötävän söpön ihanialutusiaenkestä, että täytyy ihan tosissaan muistella huonoja puolia ;)
TykkääTykkää
Heh, mullon ollu suunnitteilla jo pidempään samanlainen kissoista, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi. :D Mutta joo, samoja pointteja olis.
Mut sitku katon tota Benkun vauvakuvaa, niin HEIHALOO. KAIKKI on tuon ylimaallisen söpöyden arvoista. :D
TykkääTykkää
BENKKU VAUVANA!!!!!!!!!!!!!!!!! Maailmassa ei oo mitään yhtä söpöä, sniidua ja wiikuttavaa <3 <3 <3
TykkääTykkää
”Mielestäni koiraa ei voi ottaa, jos sen kunnolliseen hoitoon ei ole varaa”
Ei se ole aina niin yksiselitteistä. Tiedän ihmisen, joka on ottanut lainaa koiran leikkausta varten, koska oli siihen niin kiintynyt, ja se oli oikeastaan sellainen alkuperäisen omistajan hylkäämä koira.
Sitä enemmän ihmetyttävät ihmiset, jotka laittavat koiran piikille, koska eivät ole itse osanneet kasvattaa sitä oikein (esim. säikkyvä ja mustasukkainen koira, jota sitten pelätään, kun perheeseen tulee lapsi) tai ovat valinneet itselleen väärän rodun.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista! Olet ihan oikeassa siinä, että asia ei ole yksiselitteinen. Olen kuitenkin valitettavasti huomannut, että aika yleisenä tapana on ottaa ”kivan näköinen pentu tori.fi:stä”, koska ei ollut varaa rotukoiraan tai kärsivällisyyttä odottaa. Tässä ei tietenkään ole mitään pahaa, jos on varauduttu siihen, että koiran sairastuminen voi sillä halvallakin koiralla tulla todella kalliiksi. On kamalaa, että koiran sairastuessa se joutuu piikille, vaikka parantava hoitokin oli tarjolla, mutta kalliilla. Meilläkin Toran talviset sairastumiset leikkauksineen maksoivat satoja euroja (en uskalla laskea), vaikka vakuutus onkin. Ja sekin maksaa sen 300 € vuodessa. Mielestäni mitä pienemmät tulot, sitä enemmän pitäisi olla puskurirahaa säästössä kun koiran hankkii, että sille voi mahdollistaa hyvän hoidon :)
Ja kyllä, tuo kuvailemasi tilanne vasta syvältä onkin. Ihmiset…
TykkääTykkää