Kyllä, minä. Joka en todella ole mikään käsillätekemisen mestari. Virkkuukoukku ei näissä käsissä pysy, sen paremmin kuin neula tai värikynäkään. Joskus on kuitenkin hyvä katsoa vähän boksin ulkopuolelle. Olenkin yrittänyt ottaa viime aikoina vähän erilaisen asenteen elämään. Yritän vähentää ennakkoluulojani ja suhtautua avoimemmin asioihin, joille aiemmin olisin vain tuhahtanut, että no way. Uuden asenteeni ensimmäinen ilmentymä oli askarteluiltama helsinkiläisessä Paper Shop -liikkeessä.

Luin Pupulandian Jennin postauksen aikuisten iltapäiväkerhosta ja innostuin heti niin paljon, että asiaa yhtään miettimättä ilmoitin itseni ja siskoni paperikukkatyöpajaan. Vasta sen jälkeen kysyin siskolta, lähteekö hän mukaan :D Tiesin, että sisko tykkää kaikesta taidehömpästä, joten onneksi aikakin sopi hänelle, niin pääsimme yhdessä askartelemaan.

Meitä oli yhdeksän naista väkertelemässä erilaisten papereiden, oksien ja kuumaliiman kanssa. Suurimman osan ajasta tunnelma oli lähes harras, kun kaikki keskittyivät kieli keskellä suuta. Moni halusi oksansa jäljittelevän jotakin oikeaa kukkaa, mutta mä halusin kokeilla erilaisia kukkia, joten mun oksasta tuli vähän tällainen mielikuvitusjuttu :)

Työpajalle varattu kaksi ja puoli tuntia kului kuin siivillä ja voin kertoa, että edes jooga ei ole yhtä rentouttavaa kuin askartelu! Väkertämisen lomassa ei ehtinyt ajatella MITÄÄN muuta kuin sitä, mitä teki juuri sillä hetkellä ja nykyhetkessä oleminen tekee todella hyvää mielelle. Olo oli työpajan jälkeen uskomattoman hyväntuulinen ja rauhallinen.

Paper Shopissa suunnitellaan kuulemma seuraavaksi mobiletyöpajaa, ja voin kertoa, että olen kärppänä ilmottautumassa välittömästi, kun ajat ilmoitetaan. Paperikukkakurssi maksoi 25 euroa, joten kauheasti ei edes köyhdy. Oma oksani ei välttämättä ole mikään esteettinen karkki, mutta tärkeämpää olikin itse tekeminen. Aivan ihanaa, myös ja varsinkin tällaiselle ihmiselle, joka yleensä ei askartele tai taiteile.

Miltäs aikuisten askarteluillat kuulostavat? Tyhmää vai ihanaa?