Mulla oli eilen ihan huippu päivä. Tai siis huippu kahvihetki, pääsin meinaan Starbucksiin! :) Olin perjantaina iltakahvilla kaverin luona, ja mä olin väsymyksen takia ihan hysteerisella tuulella. Maistelin kahviani, ja totesin, että sori vaan, mutta tää kahvi ei oo ihan mitään priimaa :) Onneksi Anne on itsekin sitä mieltä, että uuden keittimen hankinta alkaisi olla ajankohtainen, eikä loukkaantunut mun kommentista. Naurettiin vaan makeasti :) Ruvettiin sitten harmittelemaan sitä, että Starbucksia ei ole Suomessa muualla kuin lentokentällä ja sielläkin sellaisessa paikassa (ennen check-iniä), ettei sinne tule mentyä jos lähtee johonkin. Siitä se idea -kaikki kunnia Annelle- sitten lähti… eli miksei me mentäisi Starbucksiin, kun se kerran on sellaisella alueella, johon pääsevät muutkin kuin lentomatkustajat? Mä innostuin ajatuksesta niin, etten meinannu pysyä housuissani ja eilen sitten päätettiin körötellä lentokentälle kahville :).

Hyvän kahvin tuoksu on kyllä yksi maailman parhaista. Oltiin Annen kanssa niin hohteessa, että vaan räpsittiin kuvia naama tuhannen virneessä.

Pekaanipähkinä-toffeeherkku vei kielen mennessään

Anne otti vaniljalatten ja mä tavallisen. Kyllä oli helppo hymyillä :)

Tokihan tämä ei ollut kaikista edullisimpia kahvittelupaikkoja, lentokenttäparkkeeraus on aika himohintaista ja bensakin maksaa. Mutta kahteen pekkaan ei kuitenkaan kovin montaa euroa tullut lisähintaa, ja mun mielestä keikka oli joka sentin arvoinen. Koska mä pääsen uudestaan, koskaaaaa?? :)